Heidegger ja fundamentaaliontologia – Osa II: Onttinen vs. ontologinen

 

 

Mainitsin aiemmassa kirjoituksessa lyhyesti Martin Heideggerin filosofiassa keskeisestä käsite-erottelusta "onttinen" ja "ontologinen". Tämä erottelu on olennainen osa Heideggerin ajattelua, joten tässä vaiheessa on syytä tarkastella näitä käsitteitä perusteellisesti, niiden eroja, merkitystä ja roolia hänen filosofiassaan.

Onttinen

Määritelmä ja luonne

Onttinen viittaa konkreettisiin, yksittäisiin olioihin ja niiden ominaisuuksiin sellaisina kuin ne ilmenevät meille arkisessa kokemuksessa. Tämä on se tapa, jolla me tavallisesti kohtaamme ja käsittelemme maailmaa jokapäiväisessä elämässä. Onttinen taso keskittyy siihen, mikä on olemassa, eli yksittäisten olioiden olemassaoloon, niiden havaittaviin piirteisiin ja niiden keskinäisiin suhteisiin.

Esimerkki havainnollistamaan

Kun näemme pöydän, kohtaamme sen onttisesti: se on tietyn muotoinen (esim. suorakulmainen), kokoinen (esim. metrin pituinen), värinen (esim. ruskea) ja toiminnallinen (esim. siihen voi laittaa tavaroita). Samoin kun kuvaamme ihmistä, voimme lähestyä häntä onttisesti hänen fyysisten ominaisuuksiensa (esim. pituus, hiusten väri), ammattinsa (esim. opettaja) tai sosiaalisen roolinsa (esim. vanhempi) kautta.

Yhteys arkeen ja tieteeseen

Onttinen taso on se, jolla toimimme käytännöllisessä arjessa. Se on myös taso, jolla monet tieteet, kuten fysiikka, biologia tai sosiologia, operoivat. Esimerkiksi fysiikka tutkii olioiden (kuten hiukkasten) ominaisuuksia ja niiden käyttäytymistä, kun taas sosiologia voi tarkastella ihmisten rooleja ja vuorovaikutusta yhteiskunnassa. Onttinen lähestymistapa ei kuitenkaan kysy, mitä olemassaolo itsessään tarkoittaa, vaan keskittyy ainoastaan siihen, mitä voidaan havaita ja mitata.

Heideggerin kritiikki

Heideggerin mielestä perinteinen filosofia ja tiede ovat jääneet liian usein kiinni tähän onttiseen tasoon. Ne ovat keskittyneet olioiden luettelointiin ja niiden ominaisuuksien tutkimiseen, mutta eivät ole kysyneet syvempiä kysymyksiä olemisen merkityksestä.

Ontologinen

Määritelmä ja luonne

Ontologinen viittaa olemisen rakenteisiin ja merkityksiin, jotka ovat kaiken onttisen kokemuksen taustalla ja mahdollistavat sen. Tämä taso ei keskity yksittäisiin olioihin, vaan siihen, mitä oleminen ylipäätään on ja mitkä ovat ne perustavat ehdot, jotka tekevät olioiden ilmestymisen ja ymmärtämisen mahdolliseksi. Ontologinen lähestymistapa on filosofinen ja abstrakti, ja se menee arkisen kokemuksen tuolle puolen.

Esimerkki ja Dasein

Heideggerin keskeinen käsite "Dasein" (kirjaimellisesti "oleminen-siellä") on erinomainen esimerkki ontologisesta tasosta. Dasein viittaa ihmisen olemiseen, joka eroaa muista olioista siinä, että ihminen on ainoa olio, joka voi kysyä olemisen merkitystä ja pohtia omaa olemassaoloaan. Daseinin analyysi ei ole onttista – eli se ei tutki ihmistä vain fyysisenä oliona tai sosiaalisena toimijana – vaan ontologista: se tarkastelee olemisen rakenteita, kuten ajallisuutta, huolta (Sorge) ja maailmassa-olemista (In-der-Welt-Sein), jotka mahdollistavat ihmisen kyvyn kohdata ja ymmärtää olioita onttisesti.

Ontologisen tason tavoite

Heideggerille ontologinen ymmärrys on välttämätöntä, jotta voimme todella käsittää, mitä oleminen on. Hän pyrkii paljastamaan ne piilotetut rakenteet ja merkitykset, jotka ovat kaiken arkisen kokemuksen pohjalla. Ontologinen taso kysyy esimerkiksi: Mikä tekee mahdolliseksi sen, että pöytä ilmestyy meille pöytänä? Vastaus ei löydy pöydän fyysisistä ominaisuuksista (onttinen taso), vaan siitä, miten olemisen rakenteet ja ihmisen suhde maailmaan antavat sille merkityksen.

Onttisen ja ontologisen välinen suhde

Erottelu ja riippuvuus

Heideggerin filosofiassa onttinen ja ontologinen eivät ole täysin erillisiä, vaan ne liittyvät toisiinsa. Onttinen kokemus (esim. pöydän näkeminen esineenä) on mahdollista vain, koska taustalla on ontologisia rakenteita, jotka antavat sille merkityksen. Toisin sanoen, onttinen taso on pinnallinen ilmentymä syvemmästä ontologisesta tasosta.

Ensisijaisuus

Heidegger korostaa, että ontologinen ymmärrys on ensisijaista ja välttämätöntä, jotta voimme todella ymmärtää onttista. Meidän on ensin pohdittava olemisen merkitystä ja rakenteita, jotta voimme käsittää yksittäisten olioiden olemista ja niiden roolia elämässämme. Tämä kääntää perinteisen filosofian lähestymistavan päälaelleen: sen sijaan, että alkaisimme olioista ja niiden ominaisuuksista, meidän tulisi aloittaa olemisen kysymyksestä.

Esimerkki havainnollistamaan

Kun käytän vasaraa naulan lyömiseen, kohtaan sen onttisesti työkaluna (sen muoto, paino ja toimivuus ovat keskiössä). Ontologinen taso tulee esiin, kun kysyn, mikä mahdollistaa sen, että vasara ilmestyy minulle työkaluna. Heideggerin mukaan tämä johtuu Daseinin "huolesta" ja sen tavasta olla maailmassa, jossa esineet saavat merkityksensä suhteessa ihmisen päämääriin ja toimintaan.

Erottelun merkitys Heideggerin filosofiassa

Kritiikki perinteistä filosofiaa kohtaan

Heideggerin mukaan länsimainen filosofia – Aristoteleesta Descartesin ja Kantin kautta moderniin aikaan – on keskittynyt liikaa onttiseen tasoon. Se on tutkinut olioita (ens) ja niiden ominaisuuksia, mutta unohtanut olemisen (esse) kysymyksen. Tämä "olemisen unohdus" (Seinsvergessenheit) on Heideggerin mielestä johtanut siihen, että filosofia ei ole kyennyt käsittelemään olemisen syvempää merkitystä.

Uusi ontologia

Heidegger pyrkii korjaamaan tämän kehittämällä uudenlaisen ontologian, joka asettaa olemisen kysymyksen keskiöön. Hänen tavoitteenaan on paljastaa ne rakenteet, jotka tekevät onttisen kokemuksen mahdolliseksi, ja näin avata tie syvempään ymmärrykseen maailmasta ja itsestämme. Tämä näkyy erityisesti hänen Dasein-analyysissaan, joka ei ole pelkkä kuvaus ihmisestä, vaan olemisen perusrakenteiden tutkimus.

Käytännöllinen ulottuvuus

Erottelu onttisen ja ontologisen välillä ei ole vain teoreettista akrobatiaa, vaan sillä on käytännöllisiä seurauksia. Se auttaa meitä näkemään, että arkemme on kietoutunut syvempiin merkityksiin, joita emme yleensä huomaa. Esimerkiksi teknologian aikakaudella Heidegger varoittaa, että keskittyminen pelkästään onttiseen (esim. esineiden hyötykäyttöön) voi johtaa siihen, että unohdamme olemisen rikkauden ja syvyyden.

Yhteenveto

Heideggerin käsite-erottelu "onttinen" ja "ontologinen" on keskeinen hänen filosofiassaan ja auttaa ymmärtämään hänen lähestymistapaansa olemisen kysymykseen.

• Onttinen viittaa konkreettisiin olioihin ja niiden ominaisuuksiin, sellaisina kuin ne ilmenevät arkikokemuksessamme. Se on pinnallinen, mutta välttämätön taso, jolla toimimme jokapäiväisessä elämässä ja tieteessä.
• Ontologinen viittaa olemisen syvempiin rakenteisiin ja merkityksiin, jotka mahdollistavat onttisen kokemuksen. Se on filosofinen taso, joka kysyy olemisen olemusta ja paljastaa sen, mikä jää arkiselta katseelta piiloon.

Heidegger korostaa, että ontologinen ymmärrys on ensisijaista: meidän on ensin pohdittava olemisen merkitystä, jotta voimme todella käsittää yksittäisten olioiden olemista. Tämä erottelu ei ainoastaan kritisoi perinteistä filosofiaa olemisen unohtamisesta, vaan myös avaa tien syvällisempään ymmärrykseen maailmasta ja ihmisen paikasta siinä. Heideggerin ajattelun ytimessä on kutsu katsoa pintaa syvemmälle ja kysyä, mitä oleminen todella tarkoittaa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)