Miksi näemme tarkoitusta kaikkialla? Teleo-intuitiivisen ajattelun salat

 

Tiistai-illan epistolan aiheena on teleo-intuitiivinen ajattelu, kiehtova käsite, joka on noussut esiin erityisesti psykologian ja kognitiotieteen piirissä. Ennen kuin lähdemme liikkeelle, lyhyt muistutus: kun puhumme Kantin filosofiasta, on syytä pitää mielessä, että hänen käyttämänsä termi "intuitio" eroaa merkittävästi siitä, mitä moderni psykologia ja kognitiotiede tarkoittavat intuitiolla. Kantille intuitio oli välitöntä tietoa aistien kautta, kun taas nykypäivänä se viittaa usein vaistonvaraiseen ymmärrykseen tai oivallukseen. Jos haluat syventyä tähän eroon, voit lukea aiemman artikkelini aiheesta.

Nyt kun tuo on selvitetty, mennään illan pääaiheeseen. Teleo-intuitiivinen ajattelu on modernin kehityspsykologian ja kognitiotieteen käsite, joka kuvaa ihmisen taipumusta hahmottaa maailmaa ilmiöiden ja esineiden tarkoituksen tai päämäärän kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että meillä on luontainen halu vastata "miksi"-kysymyksiin teleologisesti: miksi linnuilla on siivet? Jotta ne voivat lentää. Miksi sataa vettä? Jotta kasvit voivat kasvaa. Tämä ajattelutapa on intuitiivista – se tulee meille luonnostaan, lähes automaattisesti, ilman sen kummempaa ponnistelua.

Mutta miksi ihmeessä aivomme toimivat näin? Mistä tämä taipumus juontaa juurensa, ja miten se eroaa perinteisestä teleologisesta ajattelusta, jota filosofit ovat vatvoneet vuosisatoja? Tässä artikkelissa sukellamme näihin kysymyksiin ja kurkistamme myös siihen, miten Kantin teleologia voisi valaista tätä modernia käsitettä. Valmistaudu siis matkalle ihmismielen kummallisuuksiin – ja ehkä myös pieniin ahaa-elämyksiin.

Teleo-intuitiivisen ajattelun perusteet

Teleo-intuitiivinen ajattelu on kuin kognitiivinen tehdasasetus, joka käynnistyy jo lapsuudessa. Tutkimukset osoittavat, että lapset selittävät maailmaa teleologisesti jo ennen kuin oppivat solmimaan kengännauhojaan. Kysy esimerkiksi lapselta, miksi vuori on terävä, ja saatat saada vastauksen: "Jotta eläimet voivat raapia selkäänsä." Hauskaa, eikö? Mutta myös paljastavaa: meille on luontaista nähdä tarkoitus siellä, missä sitä ei välttämättä ole.

Aikuisillakin tämä ajattelutapa aktivoituu helposti, etenkin kun törmäämme monimutkaisiin tai mystisiin ilmiöihin. Miksi universumi on olemassa? Miksi elämä kehittyi juuri näin? Teleo-intuitiivinen ajattelu houkuttelee meitä keksimään tarkoitusperäisiä vastauksia, vaikka tiede tarjoaisikin kuivempia, kausaalisia selityksiä.

Erityisen kiehtovaa on, että tämä ajattelutapa ei rajoitu luontoon. Kun näemme vaikkapa kahvinkeittimen, mieleemme piirtyy heti sen tarkoitus – kahvin keittäminen. Tämä on niin syvällä meissä, että saatamme unohtaa, etteivät luonnonilmiöt noudata samaa logiikkaa. Sade ei "päätä" kastella kasveja, vaikka meistä saattaakin siltä tuntua.

Evoluutio ja kognitiiviset juuret

Miksi meillä sitten on tällainen ajattelutapa? Kognitiotieteilijät ja psykologit ovat heittäneet tiskiin pari kiinnostavaa teoriaa. Yksi suosituimmista ehdotuksista on, että teleo-intuitiivinen ajattelu edustaa evolutiivista adaptaatiota, joka on auttanut meitä selviytymään ja oppimaan.

Kuvittele esivanhempamme savannilla: "Tämä kivi on terävä, joten sillä voi leikata lihaa." Nähdessään esineet niiden tarkoituksen kautta he pystyivät kehittämään työkaluja ja alkeellista teknologiaa. Tämä ajattelutapa saattoi sitten "ylikompensoitua" ja levitä myös luonnonilmiöihin – miksi muuten miettisimme, että pilvet on "tarkoitettu" sadetta varten?

Toinen teoria kytkee teleo-intuitiivisen ajattelun sosiaaliseen kognitioon. Ihmiset ovat huippuunsa viritettyjä lukemaan toistensa aikeita – tätä kutsutaan "mielen teoriaksi". Kun olemme tottuneet tulkitsemaan, miksi kaveri kaivaa kuoppaa (esimerkiksi istuttaakseen puun), saatamme alkaa nähdä intentioita myös luonnossa. "Joella on tarkoitus kuljettaa vettä" – kuulostaako tutulta?

Kant ja teleo-intuitiivinen ajattelu: yllättävä liitto?

Koska tämä on Kant II -blogi, emme voi sivuuttaa mestaria itseään. Vaikka Kant ei tietenkään tuntenut modernia psykologiaa ja kognitiotiedettä, hänen teleologiset pohdintansa Arvostelukyvyn kritiikissä (1790) tarjoavat hedelmällisen vertailukohdan.

Kant jakoi arvostelukyvyn kahteen lajiin: määrittävään (yleisistä laeista yksittäisiin tapauksiin) ja reflektoivaan (yksittäisistä havainnoista yleisiin lakeihin). Teleologinen ajattelu oli hänelle reflektiivisen arvostelukyvyn juttu – tapa, jolla mieli jäsentää luonnon monimutkaisuutta näkemällä siinä tarkoituksenmukaisuutta. Kantin mukaan emme voi väittää, että luonnolla on objektiivisia päämääriä, mutta teleologia toimii heuristisena työkaluna. Esimerkiksi biologit saattavat sanoa, että sydämen "tarkoitus" on pumpata verta, vaikka evoluutio ei varsinaisesti "suunnittele" mitään.

Kuulostaako tämä jotenkin tutulta? Teleo-intuitiivinen ajattelu tuntuu solahtavan Kantin kehykseen kuin nakutettu. Se on intuitiivinen linssi, jonka läpi katsomme maailmaa – ei välttämättä totuus, mutta käytännöllinen tapa navigoida. Kant voisi ehkä nyökytellä hyväksyvästi: teleologia on ihmismielen luomus, ei luonnon ominaisuus.

Haasteet ja kompastuskivet

Teleo-intuitiivisella ajattelulla on kuitenkin varjopuolensa. Se voi johtaa harhaan, jos annamme sen ohjata liikaa. Miksi sataa vettä? Ei siksi, että kasvit "tarvitsevat" sitä, vaan meteorologisten prosessien takia. Tarkoitusperäiset selitykset voivat peittää alleen todelliset kausaali- eli syy-seuraussuhteet.

Lisäksi tämä ajattelutapa flirttailee helposti antropomorfismin kanssa. Alamme nähdä luontoa ihmisenkaltaisena – "puu haluaa kasvaa" tai "joki päätti kulkea tuonne". Hauskaa mielikuvitukselle, mutta tieteellisestä perspektiivistä ongelmallista.

Psykologit ja kognitiotieteilijät ovatkin pohtineet, miten tätä taipumusta voisi suitsia. Tiedekasvatus yrittää opettaa lapsille kausaalisia selityksiä, mutta teleo-intuitiivinen ajattelu on sitkeää kuin takiainen – se palaa aina, etenkin kun olemme stressaantuneita tai epävarmoja.

Lopuksi

Teleo-intuitiivinen ajattelu on kuin ihmismielen salainen supervoima: se auttaa meitä löytämään merkitystä ja innovoimaan, mutta voi myös hämärtää todellisuutta. Kantin viisaus muistuttaa meitä pitämään sen aisoissa – se on tapa katsoa maailmaa, ei maailman laki.

Joten kun seuraavan kerran huomaat miettiväsi, miksi jokin on "tarkoitettu" johonkin, pysähdy hetkeksi. Onko tämä intuitiota vai faktaa? Ehkä molempia – ja juuri siksi se on niin kiehtovaa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)