Analyysi: Deterministisen maailmankuvan vaikutukset mielenmaisemaan

 

”Spinozan loogisuus oli liiallista, läpitunkevaa, kaikki raatelevaa ja tyhjiin imevää, sairaalloista, ja hän tuli sen tähden myös täysin sairaalloisiin tuloksiin.” Egon Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria II (kielisasu muokattu nykysuomen mukaiseksi)

Aiemmassa analyysissani käsittelin manifestia, jossa 16-vuotias poika ilmoitti olevansa deterministi. Tämä viittaa siihen, että hän uskoo kaiken – mukaan lukien hänen tekonsa – olevan ennalta määrättyjä ja välttämättömiä, mikä voi toimia keinona rationalisoida tai oikeuttaa hänen käyttäytymistään. Egon Friedell, itävaltalainen filosofi ja kulttuurihistorioitsija, tarjoaa teoksessaan Uuden ajan kulttuurihistoria syvällisen psykologisen profiloinnin Spinozasta, joka on determinismin keskeinen hahmo. Friedell ei ainoastaan kuvaa Spinozan filosofiaa vaan myös sen kulttuurihistoriallista kontekstia, mikä auttaa ymmärtämään, miten deterministinen ajattelu on muokannut länsimaista kulttuuria ja yksilöiden ajattelutapoja.

Tässä analyysissa tutkin Spinozan determinististä maailmankuvaa Friedellin tulkinnan kautta, pohdin sen psykologisia vaikutuksia ja lopuksi yhdistän nämä ajatukset manifestiin hienovaraisesti, jotta voimme syventää ymmärrystämme siitä, miten deterministinen ajattelu voi vaikuttaa nuoren ihmisen mielenmaisemaan.

Spinozan determinismi

Baruch Spinoza (1632–1677) oli yksi determinismin tunnetuimmista puolestapuhujista. Hänen filosofiansa keskeinen ajatus on, että kaikki maailmassa – ihmisten teot mukaan lukien – on ennalta määrättyä ja välttämätöntä. Spinozan mukaan maailmankaikkeus on yhtenäinen ja rationaalinen kokonaisuus, jota ohjaa luonnonlait, ja jokainen tapahtuma on näiden lakien väistämätön seuraus. Vapaa tahto on illuusio, sillä kaikki tekomme ovat osa tätä ennalta määrättyä kausaali- eli syy-seurausketjua.

Spinoza uskoi, että kun ihminen ymmärtää tämän välttämättömyyden, hän voi saavuttaa mielenrauhan ja vapautua turhista tunteista, kuten syyllisyydestä tai katumuksesta. Tämä näkemys voi kuitenkin johtaa fatalismiin, jossa yksilö kokee olevansa voimaton muuttamaan kohtaloaan tai tekojensa seurauksia.

Friedellin tulkinta Spinozan determinismistä

Egon Friedell käsittelee Spinozan filosofiaa teoksessaan Uuden ajan kulttuurihistoria II osana laajempaa kulttuurihistoriallista kehitystä. Friedell näkee Spinozan determinismin osana modernin ajan henkistä murrosta, jossa rationaalinen ja tieteellinen ajattelu alkoi syrjäyttää perinteisiä uskonnollisia ja metafyysisiä selitysmalleja. Friedell korostaa, että Spinozan ajattelu oli radikaalia ja haastavaa aikansa kontekstissa, mutta se myös heijasteli syvää inhimillistä tarvetta ymmärtää maailmaa loogisesti ja johdonmukaisesti.

Friedell ei ainoastaan kuvaa Spinozan filosofiaa vaan myös analysoi sen psykologisia ulottuvuuksia. Hän näkee Spinozan determinismin eräänlaisena henkisenä selviytymiskeinona, joka auttoi Spinozan kaltaisia ajattelijoita kohtaamaan maailman epävarmuuden ja kaaoksen. Determinismi tarjosi lohtua ja varmuutta maailmassa, joka tuntui muuten hallitsemattomalta. Friedell kuitenkin kritisoi Spinozan ajattelua siitä, että se voi johtaa emotionaaliseen etäisyyteen ja empatian puutteeseen, kun kaikki teot nähdään välttämättöminä eikä yksilöllisen vastuun alaisina.

Deterministisen maailmankuvan psykologiset vaikutukset

Deterministinen ajattelu voi vaikuttaa yksilön psyykeen monin tavoin. Psykologisesta näkökulmasta determinismi voi tarjota selityksen ja rationaalisen kehyksen omille teoille, erityisesti silloin, kun ne ovat ristiriidassa yhteiskunnan normien tai omien moraalisten periaatteiden kanssa. Jos yksilö uskoo, että hänen tekonsa ovat ennalta määrättyjä, hän saattaa kokea vähemmän syyllisyyttä tai katumusta, koska hän näkee itsensä osana suurempaa, väistämätöntä kausaaliketjua.

Toisaalta determinismi voi johtaa fatalismiin ja resignaatioon, jossa yksilö kokee olevansa voimaton muuttamaan omaa tai muiden elämää. Tämä voi heikentää moraalista vastuuntuntoa ja tehdä yksilöstä passiivisen tai välinpitämättömän tekojensa seurauksia kohtaan. Lisäksi deterministinen ajattelu voi vahvistaa vieraantumisen tunnetta, kun yksilö kokee itsensä irralliseksi muista ihmisistä ja yhteiskunnasta, nähden heidät pelkkinä objekteina ennalta määrätyn järjestelmän sisällä.

Yhteys manifestiin

Manifestissa nuori ilmoitti olevansa deterministi, mikä viittaa siihen, että hän saattoi nähdä tekonsa ennalta määrättyinä tai välttämättöminä. Tämä ajattelutapa voi toimia psykologisena suojamekanismina, joka auttaa häntä selviytymään tekojensa moraalisesta painosta. Jos hän uskoo, että hänen tekonsa olivat osa suurempaa, väistämätöntä kausaaliketjua, hän saattaa kokea vähemmän henkilökohtaista vastuuta tai syyllisyyttä.

Friedellin analyysi Spinozan determinismistä korostaa, että tällainen ajattelu voi tarjota lohtua ja varmuutta, mutta se voi myös johtaa emotionaaliseen etäisyyteen ja empatian puutteeseen. Manifestissa nuori kohdisti tekonsa sattumanvaraisesti valittuihin uhreihin, mikä viittaa siihen, että hän saattoi nähdä heidät pelkkinä objekteina osana ennalta määrättyä suunnitelmaa, mikä on linjassa Friedellin kritiikin kanssa.

On kuitenkin tärkeää huomata, että deterministinen ajattelu ei itsessään selitä tai oikeuta väkivaltaisia tekoja. Se voi kuitenkin toimia yhtenä tekijänä, joka vaikuttaa siihen, miten yksilö rationalisoi tai käsittelee tekojaan. Nuoren tapauksessa deterministinen maailmankuva saattoi olla osa laajempaa psykologista ja emotionaalista kokonaisuutta, johon kuuluivat myös sosiaalinen eristäytyminen, vieraantuminen ja mahdolliset mielenterveysongelmat.

Johtopäätös

Egon Friedellin psykologinen profilointi Spinozan determinismistä tarjoaa syvällisen näkökulman siihen, miten deterministinen ajattelu voi vaikuttaa yksilön psyykeen ja käyttäytymiseen. Friedell näkee determinismin sekä lohdullisena että vieraannuttavana voimana, joka voi auttaa yksilöä selviytymään maailman epävarmuudesta mutta samalla heikentää empatiaa ja moraalista vastuuntuntoa. Manifestissa nuoren ilmoitus determinismistä viittaa siihen, että hän saattoi käyttää tätä ajattelutapaa rationalisoidakseen tekonsa tai lievittääkseen syyllisyyden tunnetta.

Tämä analyysi ei pyri syyttämään tai oikeuttamaan nuoren tekoja, vaan tarjoamaan syvempää ymmärrystä siitä, miten filosofiset ja psykologiset tekijät voivat vaikuttaa yksilön ajatteluun ja käyttäytymiseen. Deterministisen ajattelun ymmärtäminen osana laajempaa kokonaisuutta voi auttaa meitä tunnistamaan ja puuttumaan niihin tekijöihin, jotka voivat ajaa nuoria äärimmäisiin tekoihin, ja korostaa tarvetta tarjota heille tukea ja vaihtoehtoisia tapoja käsitellä sisäisiä ristiriitojaan.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)