Kylmän sään ja housujen riisumisen merkitys Malmin seksuaalirikostapauksen hovioikeusarvioinnissa

 

 

Malmin seksuaalirikostapaus on herättänyt laajaa yhteiskunnallista keskustelua Suomessa sen jälkeen, kun käräjäoikeus hylkäsi törkeän raiskauksen syytteet kolmea miestä vastaan, jotka olivat seksuaalisessa kanssakäymisessä alaikäisen (17-vuotiaan, yli 2 promillen humalassa) tytön kanssa Malmin sairaalan lähellä sijaitsevassa metsikössä. Tapaus siirtynee hovioikeuteen, mikä tarjoaa mahdollisuuden uudelleenarvioida vapaaehtoisen suostumuksen edellytyksiä. Tämä kirjoitus analysoi kylmän sään (n. 0–2 °C) ja tytön housujen täydellisen riisumisen juridista ja filosofista merkitystä suostumuksen arvioinnissa, soveltaen reductio ad absurdum -menetelmää ja Immanuel Kantin ”arkijärkeä” (käytännöllistä järkeä). Keskityn siihen, miksi tytön teko ei todennäköisesti ollut vapaaehtoinen, huomioiden neurobiologiset, psykologiset ja kontekstuaaliset tekijät, ja pohdin, miten hovioikeus voi painottaa näitä näkökohtia. Analyysi yhdistää oikeustieteen, neurobiologian ja oikeusfilosofian, korostaen haavoittuvien suojelun tärkeyttä.

Juridinen kehys: Suostumus ja näytönarviointi

Suomen seksuaalirikoslain uudistus (voimaan 1.1.2023) määrittelee raiskauksen sukupuoliyhteydeksi ilman vapaaehtoista osallistumista (RL 20:1). Vapaaehtoisuus edellyttää tietoista ja vapaata tahtoa, joka ilmaistaan sanoin, elein tai teoin, mutta mitätöityy, jos uhri on kykenemätön päätöksentekoon esimerkiksi päihtymyksen, pelon tai trauman vuoksi (HE 205/2021). Syyttäjän on osoitettava suostumuksen puute kohtuullisen epäilyksen ulkopuolella (OK 17:2), mikä edellyttää hypoteesimetodia: vaihtoehtoisten selitysten, kuten vapaaehtoisuuden, on oltava poissuljettavissa. Käräjäoikeus hylkäsi Malmin tapauksessa syytteet, perustuen valvontakamerakuviin, syytettyjen kertomuksiin ja vartijoiden havaintoihin, jotka eivät osoittaneet tytön olevan hädässä. Oikeus tulkitsi tytön toiminnan, kuten housujen riisumisen, mahdollisesti vapaaehtoiseksi, vaikka tyttö oli vahvasti päihtynyt. Hovioikeus tullee arviomaan näytön uudelleen, ja kontekstuaaliset tekijät, kuten kylmä sää ja fyysinen ponnistus, voivat saada lisää painoarvoa.

Kylmä sää ja housujen riisuminen: Kontekstuaalinen näyttö

Malmin tapaus tapahtui aamuyöllä lokakuussa 2024, jolloin lämpötila oli noin 0–2 °C, mahdollisesti lievällä pakkasella (Ilmatieteen laitos, 2024). Tytön oli riisuttava housut kokonaan seksuaalisen kanssakäymisen mahdollistamiseksi, toisin kuin miesten, jotka voivat laskea housujaan lievästi. Tämä fyysinen ero on keskeinen, koska housujen täydellinen riisuminen kylmässä säässä vaatii merkittävää tietoista ponnistelua ja altistaa fyysiselle epämukavuudelle, mikä vaikuttaa epärationaaliselta päihtyneeltä alaikäiseltä. Käräjäoikeus ei ilmeisesti painottanut sään vaikutusta, vaikka se on kontekstuaalinen tekijä, joka voi tukea syyttäjän väitettä suostumuksen puutteesta. Uhrin päihtymystila (yli 2 promillea) lamaannuttaa prefrontaalisen aivokuoren (PFC), heikentäen harkintakykyä ja impulssikontrollia, mikä tekee rationaalisesta päätöksenteosta epätodennäköistä. Lisäksi alaikäisen aivojen kehittymättömyys lisää haavoittuvuutta, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut

Kantin arkijärki ja vapaaehtoisuus

Immanuel Kantin filosofia korostaa praktista järkeä ja kategorista imperatiivia: teon on oltava rationaalinen ja autonominen, jotta se voidaan katsoa vapaaksi. Housujen täydellinen riisuminen kylmässä (0–2 °C) vaatii tietoista fyysistä ponnistelua, joka altistaa hypotermialle ja epämukavuudelle. Kantin arkijärjen mukaan tällainen teko on epärationaalinen vahvasti päihtyneeltä alaikäiseltä, jonka kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet. Miehillä vastaava teko (housujen lievä laskeminen) on fyysisesti helpompaa ja vähemmän riskialtista, joten sukupuolten ero toimintakyvyssä tukee väitettä, että tytön teko ei todennäköisesti ollut vapaaehtoinen vaan mahdollisesti painostettu, automaattinen tai trauman aiheuttama. Laki edellyttää, että vapaaehtoisuus on ilmeistä ja aktiivista (HE 205/2021), mutta käräjäoikeus ei ilmeisesti arvioinut sään vaikutusta tähän tekoon.

Reductio ad Absurdum: Suostumuksen logiikan testaus

Reductio ad absurdum -menetelmä testaa argumentin loogisuutta viemällä sen äärimmäisyyteen, jolloin sen heikkoudet paljastuvat. Käräjäoikeuden tulkinnassa tytön housujen riisuminen viittasi mahdolliseen vapaaehtoiseen suostumukseen, koska se oli aktiivinen teko, eikä vartijat havainneet hätää. Sovelletaan reductio ad absurdum -menetelmää:

• Argumentti: Jos housujen riisuminen kylmässä (0–2 °C) riittää osoittamaan vapaaehtoisen suostumuksen, koska se edellyttää aktiivisuutta, tulkinta pitää kaikissa olosuhteissa.
• Äärimmäisyys: Jos lämpötila olisi –20 °C ja tyttö riisuisi housunsa kokonaan, tarkoittaisiko se vielä vahvempaa suostumusta, koska teko olisi fyysisesti vaativampi? Tämä on loogisesti absurdia, koska päihtymys (yli 2 promillea) ja alaikäisyys mitätöivät suostumuksen riippumatta fyysisestä teosta (RL 20:1). Kylmä sää lisää epämukavuutta ja hypotermiariskiä, joten rationaalinen henkilö ei todennäköisesti riisu vaatteitaan vapaaehtoisesti tällaisissa olosuhteissa. Lisäksi neurobiologiset tekijät, kuten PFC:n lamaantuminen ja mahdollinen trauma (dorsaalinen vagustila), voivat selittää näennäisen aktiivisen toiminnan, esimerkiksi automaattisena reaktiona tai painostuksen alaisena.
• Johtopäätös: Reductio ad absurdum osoittaa, että käräjäoikeus oli väärillä raiteilla. Päätös ei huomioinut uhrin kognitiivisia ja psykologisia rajoitteita. 

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")