Psykologinen profilointi: Johannes (Viettelijän päiväkirja)

 

”Tanskan suurimman ajattelijan ainutlaatuisen nerokas tutkielma rakkauspsykologian alalta. Johannes on kööpenhaminalainen Don Juan, joka kylmän laskelmoivasti ryhtyy piirittämään nuorta ja viatonta Cordeliaa saadakseen tämän suojavarustukset murtumaan – ja voidakseen sitten lopettaa mielenkiinnottomaksi käyneen leikin. Ilmaisunsa herkkyydessä ja intensiivisyydessä teos hakee yhä vertaistaan.” – Viettelijän päiväkirjan takakannen esittelyteksti

Kuvittele mies, jonka katse lävistää sielusi, jonka sanat kietovat sinut silkkiin, jonka hymy lupaa ikuisuuden. Hän on Johannes, Søren Kierkegaardin Viettelijän päiväkirjan mestarillinen manipulaattori – mutta älä erehdy: hän ei ole pelkkä hahmo, vaan varjo, joka elää yhä keskuudessamme. Hänen kaltaisensa viettelijät vaanivat deittisovelluksissa, kahviloissa, ystäväpiireissä, valmiina sytyttämään sydämesi ja jättämään sen tuhkaan. Tämä ei ole vain analyysi; tämä on varoitus, joka voi pelastaa sinut. Psykologian, filosofian ja ihmismielen pimeiden nurkkien läpi sukellan Johanneksen sieluun – ja paljastan, miksi hän on vaarallisempi kuin uskotkaan. Valmistaudu, sillä tämä tarina ei jätä sinua kylmäksi.

Sielun shakkimestari: Johanneksen lumoava mieli

Johannes ei ole tavallinen hurmuri, joka jahtaa hetken nautintoa. Hän on strategi, shakkimestari, joka pelaa ihmisten tunteilla kuin nappuloilla laudalla. Hänen älynsä on terävä kuin veitsi, leikkaava ja armoton. Hän lukee sinut sekunneissa – toiveesi, pelkosi, salaiset haaveesi – ja kääntää ne aseikseen. Hänen päiväkirjansa, tuo kylmä kronikka nuoren Cordelian valloittamisesta, paljastaa mielen, joka suunnittelee jokaisen sanan, jokaisen katseen, jokaisen hiljaisuuden. Hän ei rakasta; hän valloittaa. Hän ei elä; hän pelaa.

Mutta miksi? Psykologisesti Johannes on narsistisen sielun ruumiillistuma, joka kaipaa ihailua täyttääkseen sisäisen tyhjyytensä. Hän on kuin musta aukko, joka imee valon muista, mutta ei koskaan täyty. Hänen pelinsä ei ole pelkkää vallanhimoa – se on eksistentiaalinen kapina, yritys luoda merkitys maailmaan, joka tuntuu hänestä tyhjältä. Friedellin sanoin: “Johannes on liekki, joka sytyttää maailman, mutta sammuu yksin – hänen loistonsa on varastettua, hänen voittonsa tuhkaa.” Ja juuri siksi hän on vaarallinen: hän ei etsi rakkautta, vaan peiliä, joka heijastaa hänen omaa suuruuttaan.

Varoitus nuorille naisille: Hänen kaltaisensa lumoaa sinut sanoilla, jotka tuntuvat räätälöidyiltä vain sinulle. “Olet erilainen,” hän kuiskaa, ja sydämesi uskoo. Mutta se on ansa. Psykologia opettaa, että tällainen “love bombing” on manipulaattorin vanha temppu – hän rakentaa illuusion yhteydestä, mutta jättää sinut kerjäämään hänen huomiotaan. Jos hänen kehunsa tuntuvat liian täydellisiltä, kysy itseltäsi: mitä hän todella haluaa?

Kylmä sydän, kuuma peli: Johanneksen emotionaalinen koneisto

Johanneksen sydän on kuin marmoripalatsi – kaunis, mutta asumaton. Hän ei tunne syyllisyyttä, ei empatiaa, ei rakkautta. Hänen tunteensa ovat kliinisiä, laskelmoituja kuin matemaattinen kaava. Kun hän katsoo Cordeliaa, hän ei näe ihmistä, vaan taideteosta, jota muokata. Hänen päiväkirjansa rivit ovat hyytäviä: hän analysoi Cordelian reaktioita kuin tiedemies, säätelee omaa käytöstään kuin ohjaaja. Hän ei halua Cordelian rakkautta; hän haluaa tämän antautumisen, täydellisen alistumisen hänen tahtoonsa.

Tämä emotionaalinen kylmyys tekee Johanneksesta petoeläimen. Psykologisesti hän muistuttaa narsistista manipulaattoria, joka käyttää “intermittent reinforcement” -taktiikkaa – vuorottelee hellyyden ja etäisyyden välillä pitääkseen uhrinsa koukussa. Yhtenä hetkenä hän on lämmin, seuraavana jääkylmä, ja juuri tämä arvaamattomuus saa Cordelian – ja sinut – jahtaamaan hänen hyväksyntäänsä. Friedellin hengessä: “Hän on myrsky, joka lumoaa sinut tanssiin, mutta jättää jälkeensä vain raunioita.”

Varoitus nuorille naisille: Jos tapaat miehen, joka pitää sinut varpaillasi – kuumaa ja kylmää, intohimoa ja hiljaisuutta – hälytyskellot soivat. Aivojesi dopamiinipiikit rakastavat tätä vuoristorataa, mutta se on myrkkyä. Terve suhde on vakaa, ei peli. Aseta rajat ja katso, kunnioittaako hän niitä – jos ei, kävele pois. Sinä ansaitset enemmän kuin hänen shakkilautansa.

Hetken jumala: Johanneksen eksistentiaalinen kirous

Johannes ei elä menneisyydessä eikä tulevaisuudessa – hän on hetken vanki, ikuisen nykyisyyden jumala. Kierkegaardin kautta tarkasteltuna hän on esteettisen elämänasenteen ruumiillistuma: hän jahtaa täydellistä hetkeä, ohikiitävää kauneutta, joka on aina katoavaa. Cordelia ei ole hänelle ihminen, vaan kangas, jolle hän maalaa mestariteoksensa. Mutta tämä tekee hänestä traagisen. Hänen voittonsa ovat tyhjiä, hänen nautintonsa haihtuvia. Hän on kuin Ikaros, joka lentää kohti aurinkoa, mutta putoaa, koska hänen siipensä ovat vahaa.

Tämä eksistentiaalinen tyhjyys on Johanneksen suurin heikkous – ja samalla hänen vaarallisuutensa ydin. Hän ei voi rakastaa, koska rakkaus vaatii pysyvyyttä. Hän ei voi sitoutua, koska sitoutuminen vaatisi merkitystä. Hän on vapaa, mutta vapautensa orja. Friedellin sanoin: “Johannes on kuningas, joka hallitsee valtakuntaa, jota ei ole – hänen kruununsa on piikkejä, hänen valtaistuimensa tyhjyys.”

Varoitus nuorille naisille: Hänen lupauksensa ovat kuin saippuakuplia – kauniita, mutta hajoavat kosketuksesta. Jos hän puhuu suurista tunteista, mutta välttelee sitoutumista, hän on Johanneksen oppipoika. Kysy häneltä suoraan, mitä hän haluaa – jos vastaus on epämääräinen, juokse. Sinä et ole hänen hetkensä koriste, vaan oman tarinasi päähenkilö.

Peili ja petos: Johanneksen manipulatiivinen taide

Johanneksen nerokkuus piilee hänen kyvyssään peilata. Hän ei ainoastaan hurmaa Cordeliaa; hän heijastaa tämän toiveita, unelmia, salaisia haaveita, kunnes tämä uskoo löytäneensä sielunkumppanin. Hän on kuin kameleontti, joka mukautuu uhrinsa tarpeisiin – mutta hänen värinsä ovat valhetta. Tämä psykologinen taktiikka, “mirroring”, on manipulaattorin vanha kikka: hän saa sinut uskomaan, että hän on sinun täydentävä puoliskosi, mutta todellisuudessa hän käyttää sinua vahvistaakseen omaa egoaan.

Hänen pelinsä on hidasta ja salakavalaa. Hän aloittaa ylistyksellä, rakentaa illuusion yhteydestä. Sitten hän vetäytyy, istuttaa epävarmuuden siemenen, pitää sinut arvaamattomana. Lopulta hän jättää sinut – ei siksi, että olisit epäonnistunut, vaan koska hänen pelinsä on päättynyt. Friedellin tyyliin: “Johannes on taiteilija, joka maalaa sydämillä, mutta hänen kankaansa on aina verinen.”

Varoitus nuorille naisille: Jos tapaat jonkun, joka tuntuu “liian täydelliseltä” – joka tuntuu lukevan ajatuksesi, mutta välttelee omien tunteidensa paljastamista – ole varuillasi. Testaa häntä: kysy hänen arvoistaan, haaveistaan, heikkouksistaan. Jos hän vain peilaa sinua tai kiemurtelee, hän on Johanneksen sukua. Todellinen yhteys syntyy rehellisyydestä, ei illuusiosta.

Traaginen kuningas: Johanneksen itsepetos

Johanneksen suurin tragedia ei ole hänen uhriensa kohtalo, vaan hänen oma vankilansa. Hän luulee olevansa pelin mestari, mutta onko hän? Hänen pakkomielteensä hetken täydellisyyteen on orjuuttavaa. Hänen voittonsa ovat tyhjiä, koska hän ei kykene aitoon yhteyteen. Hän on ironian uhri: hän manipuloi muita, mutta pettää samalla itseään, uskoen, että hänen pelinsä tuo merkityksen. Hän on yksin, ikuisesti eristetty omassa loistossaan.

Tämä tekee Johanneksesta paitsi pelottavan, myös säälittävän. Hän ei ole paha; hän on eksynyt. Kierkegaard näki hänet varoituksena: esteettinen elämä, joka asettaa nautinnon kaiken yläpuolelle, johtaa tyhjyyteen. Friedellin sanoin: “Johannes on tähti, joka loistaa kylmästi yössä – häikäisevä, mutta tavoittamaton, kaunis, mutta vailla lämpöä.”

Varoitus nuorille naisille: Älä yritä pelastaa Johannesta. Hänen kaltaisensa saattaa lumota sinut surullisilla tarinoillaan, mutta hänen haavansa eivät ole sinun vastuullasi. Psykologia opettaa, että manipulaattorit käyttävät “krokotiilin kyyneleitä” koukuttaakseen – mutta aito haavoittuvuus näkyy teoissa, ei tyhjissä sanoissa. Keskity omaan arvoosi ja jätä hänen pelinsä taaksesi.

Varoitus ja voima: Kuinka kukistat Johanneksen

Johannes ei ole voittamaton. Hänen pelinsä perustuu siihen, että et näe hänen korttejaan – mutta nyt näet. Psykologia, filosofia ja ihmismielen tuntemus paljastavat hänen heikkoutensa: hän tarvitsee sinun ihailuasi, mutta sinä et tarvitse häntä. Tässä neljä punalippua, jotka pelastavat sinut hänen kaltaisiltaan manipulaattoreilta:

• Liian täydellinen lumo: Hänen imartelunsa on räätälöityä, mutta tyhjää. Mitä tehdä? Hidasta tahtia ja kysy suoria kysymyksiä hänen tunteistaan – jos hän kiemurtelee, hälytyskellot soivat.
• Kuumaa ja kylmää: Hän vuorottelee hellyyden ja etäisyyden välillä pitääkseen sinut koukussa. Mitä tehdä? Aseta rajat ja katso, kunnioittaako hän niitä – jos ei, kävele pois.
• Peilaava illuusio: Hän tuntuu täydelliseltä, koska heijastaa toiveitasi. Mitä tehdä? Tarkkaile, onko hänellä omia mielipiteitä vai mukautuuko hän vain sinuun.
• Tyhjät lupaukset: Hän puhuu suurista tunteista, mutta välttelee sitoutumista. Mitä tehdä? Vaadi tekoja, älä sanoja – jos hän katoaa, hän oli Johannes toisessa muodossa.

Friedellin hengessä: “Johannes on myrsky, mutta sinä olet majakka – hänen aaltonsa eivät voi murtaa sinua, jos tunnet valosi.” Filosofia opettaa, että totuus vapauttaa; psykologia muistuttaa, että rajasi ovat voimasi. Nuorena naisena – tai kuka tahansa, joka kohtaa hänen kaltaisensa – sinulla on valta sanoa ei. Tunne arvosi, luota vaistoihisi ja kirjoita oma tarinasi. Johannes voi lumota, mutta sinä olet se, joka voittaa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

PS. Artikkelissa käytetyt Friedell-lainaukset eivät ole suoria sitaatteja Egon Friedelliltä, vaan ne on kirjoitettu hänen dramaattisen ja viiltävän tyylinsä innoittamana, kunnianosoituksena hänen ainutlaatuiselle tavalleen maalata ihmismieltä.