Miksi ”JÄTTITUTKIMUS” on usein maailman surkeinta tiedettä – ja miksi yhden ihmisen tutkimus voi olla miljoona kertaa arvokkaampi

 


Iltapäivälehdet rakastavat huutaa: ”JÄTTITUTKIMUS: Kahvi tappaa/pelastaa/lihottaa/laihduttaa.” Ja me klikkaamme, koska iso luku kuulostaa vakuuttavalta. Esimerkiksi 50 000 ihmistä, 20 vuoden seuranta – nyt puhuu Totuus isolla T:llä, right?

WRONG. Ei puhu. Useimmiten se puhuu juuri päinvastaista.

Ravitsemukseen liittyvät uutiset elävät lähes pelkästään epidemiologisilla tutkimuksilla. Siis kyselylomakkeilla, joissa ihmisiltä kysellään: ”Kuinka monta kertaa viikossa syöt punaista lihaa?” Lomake täytetään kerran tai pari, sitten odotetaan 10–20 vuotta ja tsekataan, kuka kuoli mihinkin.

Tuloksena saadaan ”tilastollinen yhteys”. Se ei ole syy-seuraussuhde. Se on vain tilastollinen havainto, joka voi johtua tuhannesta muusta asiasta (terveellisen käyttäjän harha, raportointivirhe, rahoittajan toiveet jne.).

Yhdellä ainoalla koehenkilöllä tehty, kunnolla kontrolloitu tutkimus voi kumota koko jättitutkimuksen. Koska silloin tiedetään tarkalleen, mitä suuhun laitetaan, mitataan kaikki ulostulo jne. – ei siis luoteta muistikuviin.

Ja muistutettakoon, että konsensuksella ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa; lue tämä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ozempic oikeustaisteluissa: Miljardien dollarien korvausvaateet vatsahalvausten ja näönmenetysten vuoksi

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Kritiikkiä tulosten raportoinnista

Valheenpaljastuksen tapaustutkimus nro 1: Jari Sillanpään anteeksipyyntö syynissä