Abstraktit lait ja universumin synty: Kategoriavirhe kosmologisella tasolla?

 

Aiemmassa kirjoituksessani tein selväksi, että kalori – abstrakti, ei-aineellinen matemaattinen entiteetti – ei voi mystisesti muuttua aineelliseksi olioksi, kuten rasvaksi vyötärölle. Tämä on käytännönläheinen esimerkki ontologisesta kategoriavirheestä: mittayksikköä kohdellaan kuin se olisi konkreettinen toimija.

Sama virhe toistuu paljon suuremmassa mittakaavassa, kun pohdimme universumin alkua. Tutkaillaan asiaa hyvin lyhyesti tässä alustavassa kirjoituksessa.

Monet modernit kvanttikosmologiset teoriat (esim. Hawkingin Hartle-Hawking-malli ja Vilenkinin tunnelimalli) väittävät, että universumi voisi syntyä "tyhjästä" matemaattisten lakien ansiosta. Nämä mallit ovat matemaattisesti moitteettomia ja johdonmukaisia – ne olettavat fysiikan lakien ja kvanttifluktuaatioiden olevan voimassa from Day 0, ja kuvaavat, miten aika-avaruus, energia ja massa ilmaantuvat sen jälkeen spontaanisti.

Tunnetusti energiasta voidaan kyllä luoda massaa kosmologisessa mittakaavassa Einsteinin yhtälön E = mc² mukaisesti (HUOM. Tätä ei koskaan tapahdu ihmiselimistössä tai missään muussakaan biologisessa järjestelmässä.). Ongelma piilee kuitenkin ennakkoehdoissa: vaikka fysiikan lait ja kvanttifluktuaatiot olisivatkin jo läsnä mallin lähtökohdassa, puuttuvat edelleen ne välttämättömät rakenteet – aika-avaruus, kvanttikentät ja vakiot –, joita ilman E = mc² ei voi toimia eikä massaa voi siten syntyä energiasta. Ja tämä johtaa kysymykseen: miten abstraktit, ei-aineelliset matemaattiset lait voivat luoda massaa ja saada prosessin liikkeelle?

Tässä saattaa piillä kategoriavirhe: deskriptiivisiä lakeja kohdellaan kuin ne olisivat itsenäisiä kausaalisia toimijoita.

Jatkoa seuraa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)