Lyhyt sanasto re: Peirce-luentosarja

 

”Tämä kirja ei tarjoa kenellekään minkäänlaisia ohjeita… Kirjani on tarkoitettu niille, jotka tahtovat ottaa asioista selvää; ne, jotka tahtovat, että filosofia syydetään heille syliin, voivat mennä muualle.”

-- Charles S. Peirce

Laadin pohjustukseksi lyhyen sanaston tulevia Peirce-luentoja varten. Aiheena tulee siis olemaan teoksen Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia (2. laitos) tärkein anti. Tämä teos oli muuten Mannisresidenssin paras hankinta vuonna 2025 – ja niitä hankintoja on ollut paljon. Anyways, mennäänpä siihen sanastoon. 😎

- Abduktio (abduction) 

  Päättelymuoto, jossa yritetään löytää paras mahdollinen selitys yllättävälle havainnolle tai ilmiölle. Se tuottaa hypoteeseja eli arvauksia syistä. Abduktio on tieteellisen ajattelun luova ensiaskel (toisin kuin deduktio tai induktio). 

  HUOM: Peirce kutsui tätä alkuvaiheessa hypoteesiksi (hypothesis). Tämän vuoksi teoksessa on luku nimeltään ”Deduktio, induktio ja hypoteesi”, mutta liitteessä (s. 496) käytetään vakiintunutta nimitystä abduktio – molemmat viittaavat tässä yhteydessä samaan asiaan.

- Deduktio (deduction) 

  Päättely, jossa yleisestä säännöstä tai premissistä johtuu pakottavasti tietty johtopäätös. Jos premissit ovat tosia, johtopäätös on välttämättä tosi. Esim. "Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia → Virtanen on ihminen → Virtanen on kuolevainen."

- Fallibilismi (fallibilism) 

  Näkemys, että mikään tieto tai uskomus ei ole koskaan täysin varmaa tai erehtymätöntä. Myös parhaat tieteelliset teoriat voivat osoittautua myöhemmin vääriksi. Tieto on aina alustavaa ja korjattavissa.

- Ikoni (icon) 

  Merkki, joka edustaa kohdettaan samankaltaisuuden tai jäljittelyn perusteella (esim. kuva, kartta tai kaaviokuva). Ikonissa merkki muistuttaa itse kohdetta. (Lång on kääntänyt tämän "kuvaksi".)

- Indeksi/osoitin (index) 

  Merkki, joka on fyysisesti tai kausaalisesti yhteydessä kohteeseensa (esim. savu viittaa tuleen, jalanjälki viittaa kulkijaan, lämpömittari osoittaa lämpötilaa). Indeksi "osoittaa" suoraan. 

- Induktio (induction) 

  Päättely, jossa yksittäisistä havainnoista tehdään yleistys. Se ei anna varmuutta, mutta lisää todennäköisyyttä (esim. "Olen nähnyt 1000 mustaa korppia → kaikki korpit ovat mustia").

- Interpretantti/tulkinnos (interpretant) 

  Merkin aiheuttama vaikutus tai tulkinta mielessä. Se on se, miten merkki ymmärretään tai mitä se saa aikaan. Interpretantti itse voi toimia uutena merkkinä → loputon merkitysketju (semioosi).

- Kategoria (category) – erityisesti kolme peruskategoriaa: ensiys (firstness), toiseus (secondness), kolmannuus (thirdness) 

  Peircen perusfilosofinen jako: 1) ensiys eli puhdas laatu tai olemassaolo itsessään, riippumatta mistään muusta; 2) toiseus eli olemassaolo vasteena tai suhteessa toiseen (esim. vastakkaisuus tai reaktio); ja 3) kolmannuus eli olemassaolo välittäjänä, joka yhdistää ensiyden ja toiseuden (esim. laki, suhde, merkitys). Nämä kolme kategoriaa läpäisevät koko hänen ajattelunsa.

- Merkki (sign) 

  Jokin, joka edustaa jotain toista (sen objektia) jollekin kolmannelle (interpretantille). Peircen mukaan merkki on aina kolmiosainen: merkki – objekti – interpretantti.

- Pragmati(si)smi (pragmaticism/pragmatism) [1]

  Näkemys, että käsitteen tai lauseen merkitys määräytyy sen käytännön seurauksista tai mahdollisista havaittavista vaikutuksista. Peirce kehitti ajatuksen "ideoiden selkeyden maksiimista" → käsitteen selkeys mitataan sen tuottamilla havaittavilla eroilla.

- Semioosi (semiosis) 

  Merkin toiminta tai merkityksentuottoprosessi. Se on jatkuva, kolmiosainen tapahtuma (merkki → objekti → interpretantti), joka voi jatkua loputtomiin.

- Symboli/tunnus (symbol) 

  Merkki, jonka yhteys kohteeseensa perustuu sopimukseen tai tapaan (esim. sanat, matemaattiset symbolit, liput). Symboli ei muistuta eikä ole fyysisesti yhteydessä kohteeseensa – yhteys on opittu.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

1. Peirce itse käytti termiä ”pragratisismi”, mutta myöhemmin on ruvettu käyttämään yksinkertaisempaa nimitystä ”pragmatismi”. Karl-Otto Apelin erottelu Peircen "loogisen pragmatismin" ja Jamesin sekä Deweyn "tilannepragmatismin" välillä on osuva tapa korostaa pragmatismin sisäisiä eroja, mutta tässä yhteydessä asiaa ei käsitellä sen enempää.

Lue myös: Ristiriidan laki modernissa logiikassa: Paluu aikaan vai lopullinen irtautuminen siitä?