Lääkeresistentti depressio: Big Pharman rahasampo?

 

”Maailmassa on enemmän epäjumalia kuin realiteetteja: siinä on minun "paha silmäni" tälle maailmalle, ja myös minun "paha korvani"… Esittää tässä kysymyksiä vasaralla kerran, ja ehkä kuulla vastaukseksi se tunnettu ontto ääni, joka kertoo paisuneista sisälmyksistä – miten ihastuttavaa sellaiselle, jolla on korvat jopa korviensa takana…”

– Friedrich Wilhelm Nietzsche, Götzen-Dämmerung, oder, Wie man mit dem Hammer philosophiert

Sukelletaan suoraan psykiatrian likaiseen päätyyn. Lääkeresistentti depressio (TRD) kuulostaa scifileffan konnalta: masennus, joka ei taitu, vaikka sitä moukaroidaan lääkkeillä. Kaksi pilleriä kokeiltu, eikä helpotusta? Tervetuloa TRD-klubiin, jossa jopa 30 % masennuksesta kärsivistä kamppailee. Mutta onko kyse aidosta tieteellisestä haasteesta vai lääketeollisuuden unelmasta? Luvassa on kriittinen katsaus tähän pseudodiagnoosiin – ex cathedra.

Mikä ihmeen TRD?

Kuvittele Maija, 35-vuotias opettaja, joka on syönyt kahta masennuslääkettä – ensin sertraliinia, sitten jotain muuta. Molemmat epäonnistuivat. Lääkäri leimaa hänen tilansa lääkeresistentiksi. FDA laulaa samaa Big Pharman säestämää virttä: TRD on masennus, joka ei parane kahden lääkkeen riittävällä kokeilulla. Kuulostaa suoraviivaiselta, mutta totuus on selvästi monitahoisempi. STAR*D-tutkimus, yksi suurimmista masennustutkimuksista, osoitti, että vain kolmannes potilaista paranee ensimmäisellä lääkkeellä, ja resistenssi kasvaa joka kierroksella. Mutta onko vika lääkkeissä vai diagnoosissa?

TRD ei ole selkeä sairaus, vaan sekava oiremikstuura. Väärät annokset, potilaan hatara muistikuva hoidoista, ahdistus tai päihteet voivat tehdä “resistenssistä” pelkän harhan. Jopa väärä diagnoosi – esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö – voi sotkea kuvion. Tieteenfilosofi Thomas Kuhn saattaisi todeta: selitämme masennusta serotoniinilla, sillä se sopii lääketeollisuuden propagoimaan narratiiviin. Mutta entä jos koko tarina on väärä? TRD haastaa koko masennuksen käsitteen – onko se aivojen vika vai jotain syvempää?

Big Pharman pelikenttä

Seuraava johtolanka vie lääketeollisuuden kulisseihin. Kriitikot väittävät, että TRD on Big Pharman rahasampo. Kun tavalliset lääkkeet, kuten fluoksetiini, tuottavat pettymyksen, ovet avautuvat kalliille uutuuksille. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa esketamiini (Spravato), ketamiinin nenäsuihke, joka hyväksyttiin TRD:hen 2019. Hinta? Tuhansia euroja vuodessa, ja hoito vaatii klinikkakäyntejä. Tai transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS), joka ei ole sekään halpaa. Meta-analyysit osoittavat, että TRD-potilaat kuluttavat terveydenhuollon resursseja tuplasti verrattuna ”tavalliseen” masennukseen.

Big Pharma rahoittaa valtaosan mielenterveystutkimuksesta, mikä vääristää tuloksia olennaisella tavalla. Esimerkiksi “kemiallinen epätasapaino” – serotoniinin puute – on enemmän markkinointimyytti kuin fakta. Lääkkeet vaikuttavat aivoihin nopeasti, mutta oireet helpottavat vasta viikkojen päästä. Silti TRD:n löyhä määritelmä pitää pelin käynnissä: aina voi kokeilla uutta pilleriä. Karl Popper, toinen tieteenfilosofian suurnimi, saattaisi kysyä: voidaanko TRD-teoriaa edes kumota vai onko se liian joustava kaatuakseen? Kun plasebo voi olla yhtä tehokas kuin lääke, herää epäilys: paisuttaako TRD ongelmaa Big Pharman taskujen täytteeksi?

Unohdetut sankarit

TRD ei ole biologinen umpikuja. Psykoterapia, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), on aliarvostettu sankari. STAR*D-tutkimuksessa CBT lisäsi remissiota 40 %:lla TRD-potilaista, mutta sitä tarjotaan liian harvoin. Liikunta, ravinto ja mindfulness voivat myös murtaa masennuksen otteen. Esimerkiksi säännöllinen liikunta voi joillakin potilailla vähentää oireita yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet.

Masennus ei ole pelkkää aivokemiaa, vaan vuorovaikutus trauman, ympäristön ja yhteiskunnan kanssa. Kriitikot, kuten Irving Kirsch, väittävät, että masennuslääkkeiden teho on valtaosin plaseboa. Todellinen muutos voi tulla psykososiaalisista keinoista, jotka jäävät lääkemarkkinoinnin varjoon.

Kotiläksy

TRD-diagnoosi palvelee lääketeollisuutta luomalla markkinat kalliille hoidoille, samalla kun se voi peittää pseudoresistenssin ja masennuksen syvemmät syyt. 

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Kriittinen analyysi depression Käypä hoito -suosituksen lääkehoito-osiosta: Onko kyseessä lääketeollisuuden tuote-esite?