Lääketieteen konsensus – typerä nöyryys vallitsee yhä

 

”Nietzsche on häikäilemätön mies, kenties röyhkein filosofian historiassa. Hän jakaa tuomioita ilman valitusoikeutta; hän on ehdottoman varma koko ajan. Hänen poleeminen tykistönsä laukeaa herkästi; hänen kielimestaruutensa luo jylisevää, rytmikästä ilmaisua, jonka patteristo hakkaa tajuntaa. Hän on ehdottomien vastakohtien kontrastikova mies. Hänen titanisminsa ja sankaripaatoksensa nostaa kaiken mitä ylistää henkeäsalpaaviin korkeuksiin – mikä jää vähänkään alemmas, se sysätään pohjalle asti.” – Esa Saarinen

Nietzsche kuvaa legendaarisessa teoksessaan Die fröhliche Wissenschaft (The Gay Science, Iloinen tiede) napakan tarkasti sitä psykologis-sosiologista mekanismia, joka yhä ohjaa suurta osaa lääketieteellisestä ajattelusta vuonna 2026:

“On typerää nöyryyttä, joka ei ole lainkaan harvinaista… Heti kun tällainen henkilö huomaa jotain iskevää, hän kääntää kantapäänsä ja sanoo itselleen: ‘Olet tehnyt virheen. Mikä sinun aisteillasi on vialla? Tämä ei voi, ei saa olla totta.’ Ja sen sijaan että katsoisi ja kuutelisi uudelleen, tarkemmin, hän pakenee tuota iskevää asiaa ikään kuin pelästyneenä ja yrittää poistaa sen mielestään mahdollisimman nopeasti. Sillä hänen sisäinen kaanoninsa sanoo: ‘En halua nähdä mitään, mikä on ristiriidassa vallitsevan mielipiteen kanssa. Olenko minä kutsuttu löytämään uusia totuuksia? Vanhoja on jo liian monta.’” (käännös allekirjoittaneen)

Tämä on täsmälleen se, mitä tapahtuu, kun ankarasti kontrolloitu havainto iskee lääketieteen vallitsevan paradigman kimppuun kuin sika limppuun. Reaktio ei pääsääntöisesti ole utelias tarkastelu, vaan nopea torjunta: “Ei voi olla mahdollista”, “metodologisia virheitä”, “ei yleistettävissä”.  Ja lopuksi tietysti tämä älyllisen sillisalaatin Gourmet-versio: ”tarvitaan lisää tutkimusta”. Kyseinen tokaisu on pelkkä sofistinen silmänkääntötemppu, sillä aina tarvitaan lisää tutkimusta.

Nietzsche kutsuu tätä typeräksi nöyryydeksi – nöyryydeksi, joka ei ole aitoa vaatimattomuutta, vaan pelkuruutta naamioituna vaatimattomuudeksi. Se on mukavuudenhalua: vallitseva mielipide on turvallinen; se suojaa statusta, identiteettiä ja urakehitystä. Uusi totuus uhkaa kaikkea tätä – siksi se on poistettava mielestä nopeasti.

Siinä se. Lyhyt, jäätävä ja ex cathedra -tasoinen analyysi suoraan Nietzscheltä. 😎

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös:

Occamin partaveitsi – säästäväisyyden periaate selittäviin tekijöihin

Saganin standardi ja konsensusharha: Loogis-filosofinen analyysi