Occamin partaveitsi – säästäväisyyden periaate selittäviin tekijöihin

 

Lue ensin: Jatkokirjoitus re: massatasapainomalli (MBM) vs. energiatasapainomalli (EBM)

Kun mallia valitaan tai selitystä rakennetaan, kannattaa noudattaa vanhaa filosofista ohjetta, joka tunnetaan nimellä Occamin partaveitsi (Occam's razor). Sen klassinen muotoilu kuuluu suurin piirtein seuraavasti:

”Älä lisää selittäviin tekijöihin enempää kuin on välttämätöntä.” 

(Latinalaisittain usein: "Entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem" – ”Olioita ei pidä lisätä yli tarpeen”.)

14. vuosisadan englantilainen fransiskaanifilosofi Vilhelm Occamilainen (n. 1285–1347) käytti tätä periaatetta systemaattisesti ja terävästi, minkä vuoksi se sai myöhemmin hänen nimensä. Itse fraasia ”partaveitsi” alettiin käyttää vasta pari vuosisataa myöhemmin, mutta Occamilainen popularisoi ajatuksen laajalti. Hän ei keksinyt periaatetta tyhjästä – jo Aristoteles ja monet skolastikot ennen häntä esittivät samankaltaisia ajatuksia – mutta Occamilainen sovelsi sitä niin tehokkaasti, että nimi juurtui häneen.

Tieteessä tämä periaate ei tarkoita, että yksinkertaisin selitys on aina totta, vaan että turhia olettamuksia täytyy välttää, ellei niille ole pakottavaa tarvetta. Jos massatasapainomalli selittää ilmiön suoremmin ja vähemmillä muunnoksilla kuin energiatasapainomalli, Occamin partaveitsi kehottaa kallistumaan ensin mainitun suuntaan.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös:

Saganin standardin kumous: Loogis-filosofinen analyysi

Saganin standardin kumous: Jatkokirjoitus – falsifioivan evidenssin absoluuttinen luonne

Saganin standardi ja konsensusharha: Loogis-filosofinen analyysi