Psykopaatin hauska kauhutarina – miksi se on vaarallinen signaali terapiassa
Oletko koskaan kuunnellut syvän päädyn väkivaltarikollista kertomassa teoistaan niin charmantisti ja nokkelasti, että huomaat pian itsekin hymyileväsi? Se ei ole sattumaa. Se on klassinen psykopatian piirre: glibness ja superficial charm – kyky muuttaa brutaali väkivalta viihdyttäväksi, lähes stand-up-tyyliseksi tarinaksi. Oikeuspsykiatri Hannu Lauermanin esimerkissä konepistoolikeikkoja kerrottiin niin värikkäästi, että terapeutti joutui muistuttamaan itseään: “Hetki, tää ei oo hauskaa – tää on oikeasti karmeaa.” ( Ylilääkäri: Tämä tekee ihmisestä pahan - Hannu Lauerma ). Tämä ilmiö toistuu kulttuurista toiseen, koska se on psykopatian ytimessä. Mitä tämä tarkoittaa väkivaltarikollisten psykoterapiassa? Erityisesti sitä, että psykopaatit voivat manipuloida terapeutin tai psykiatrin selvästi helpommin kuin yleisesti ajatellaan . Vaikka luotettavia tilastoja ei ole, kliininen kokemus osoittaa, että charmikas tarinankerronta imaisee kuulijan mukaansa ennen kuin tämä ehtii...