Kant II

  Edellä kuvattu adaptaatio ja metabolinen joustavuus selittävät myös, miksi toinen klassinen väärinkäsitys ei pidä paikkaansa. Tästä harhasta voi syyttää monia ravitsemusalan oppikirjoja – ja tilannetta ei taatusti parantanut se, että tätä harhaa on toistettu myös maailman suurimmissa yleislääketieteen lehdissä (ks. esim. Manninen 2006 ). Monet siis edelleen sekoittavat diabeettisen ketoasidoosin ( DKA ) ja dietaarisen ketoosin samaksi ilmiöksi. Ne eivät kuitenkaan ole edes kaukaisia sukulaisia. Diabeettinen ketoasidoosi on hengenvaarallinen häiriötila , joka syntyy vakavassa insuliinivajeessa. Verensokeri nousee pilviin, ketonitasot räjähtävät hallitsemattomasti ja veren pH romahtaa vakavaan asidoosiin. Hoitamattomana tila johtaa koomaan ja kuolemaan. Dietaarinen ketoosi puolestaan on täysin normaali fysiologinen tila . Muistan oman opiskeluaikani kurssin ”Lääketieteellinen biokemia ja molekyylibiologia”, jonka kurssikirjana oli Harper’s Biochemistry . Teoksessa...

  Fysiologian kurssilla insuliini esitellään usein dramaattisesti: “Liian suuri annos insuliinia voi tappaa hypoglykemian eli matalan verensokerin vuoksi”. Esimerkki on oikein – se valottaa insuliinin voimakasta, välitöntä vaikutusta glukoosin ottoon kudoksiin ja maksan glukoneogeneesin estoon. Verensokeri romahtaa, aivot nääntyvät energiasta, tajuttomuus ja kuolema voivat seurata. Oppilas vetää kuitenkin helposti virheellisen analogian: Jos insuliini pudottaa sokerin vaarallisen alas, eikö ruokavalion hiilihydraattien rajoittaminen johda samaan ongelman? Rajusti vähemmän hiilihydraatteja → vähemmän verensokeria → hypoglykemia → vaara. Tai ehkei suorainen vaara, mutta ainakin heikentynyt suorituskyky. Tämä on ymmärrettävä mutta fysiologisesti virheellinen hyppy. Tämä oli vielä vuosituhannen alussa varsin yleinen harhaluulo, mutta ketogeenisen ruokavalion vallatessa tilaa akateemisissa piireissä, harha haihtui varsin tehokkaasti. Tähän väärinkäsitykseen kuitenkin törmää s...