Dopingin pitkäkestoinen perintö – fysiologisia etuja ja eettisiä dilemmoja
Journal of Applied Physiology -lehden artikkeli sukeltaa anabolis-androgeenisten steroidien (AAS) pitkäaikaisiin vaikutuksiin, jotka voivat luurata urheilijan lihaksissa kuin näkymätön tatuointi. AAS:n lyhytaikaiset hyödyt – lihasvoiman ja -massan nopea kasvu – ovat kiistattomia, mutta artikkelin polttopisteessä on lihasmuistiteoria. Tämä kiehtova ilmiö vihjaa, että AAS:n käyttö voi jättää lihassoluihin pysyvän jäljen: lisääntyneen tumien määrän, joka pitää pintansa vuosia käytön päättymisen jälkeenkin.
Eläinkokeet maalaavat vakuuttavan kuvan: hiirillä AAS:n käyttö paisutti lihassoluja ja lisäsi tumien määrää, jotka säilyivät koholla vielä kolme kuukautta käytön lopettamisen jälkeen – hiiren elinkaaressa tämä vastaa 8–10 vuotta ihmisillä. Tällainen lihasmuisti siivitti harjoittelun aiheuttamia adaptaatioita, kun hiiret palasivat treenin pariin. Ihmistutkimukset, kuten Nielsen et al. (2024), vahvistavat tarinaa: entiset AAS-käyttäjät, keskimäärin neljä vuotta käytön lopettamisesta, kantoivat lihaksissaan suurempaa tumatiheyttä ja lihasmassaa kuin verrokkiryhmä, vaikka harjoittelu oli yhtä intensiivistä.
Lihasmuisti ulottuu myös muihin dopingmenetelmiin. Esimerkiksi erytropoietiinin (EPO) käyttö voi kiihdyttää kestävyysurheilijoiden sydämen vasemman kammion uudelleenmuotoutumista. Lihasmuistiteoria voi myös selittää transnaisurheilijoiden suorituskykyetua, sillä he ovat murrosiässä altistuneet korkeille androgeenitasoille.
Eettinen miinakenttä on ilmeinen: jos dopingin hyödyt säilyvät vuosia, ne nakertavat urheilun reiluuden perustaa, erityisesti kun voitto ratkeaa huippu-urheilussa alle prosentin marginaaleilla. Artikkeli peräänkuuluttaa lisätutkimuksia ja heittää ilmaan radikaalin ajatuksen: voisiko elinikäinen kilpailukielto olla dopingin kitkemisen lopullinen pelote?
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Kommentit
Lähetä kommentti