Josefus ja Jeesus – uutta valoa ikivanhaan kiistaan

 

Flavius Josefuksen (n. 37–100 jKr.) Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae, n. 93/94 jKr.) sisältää kuuluisan maininnan Jeesus Nasaretilaisesta. Tätä kohtaa kutsutaan nimellä Testimonium Flavianum (kirja 18, luvut 63–64). Se on vanhin ei-kristillinen kuvaus Jeesuksesta, mutta sen aitoudesta on kiistelty vuosisatoja.

Perinteisesti monet tutkijat ovat pitäneet kohtaa ainakin osittain kristillisenä lisäyksenä, koska siinä Jeesusta kutsutaan mm. ”viisaaksi mieheksi”, ”ihmeellisten tekojen tekijäksi” ja ”Kristukseksi”, sekä mainitaan hänen ilmestymisensä kolmantena päivänä kuoleman jälkeen. Nämä lauseet kuulostavat liian myönteisiltä juutalaishistorioitsijalta, joka kirjoitti roomalaisten siipien alla.

Viime vuonna julkaistiin T.C. Schmidtin merkittävä teos Josephus and Jesus: New Evidence for the One Called Christ (Oxford University Press). Se tuo keskusteluun tuoretta teksti- ja reseptiotutkimusta. Pureudutaan asiaan lyhyesti – ex cathedra. 😎

Schmidtin keskeiset väitteet

1. Tekstin aitous 

Schmidt argumentoi, että Testimonium Flavianum on olennaisesti aito ja peräisin Josefiukselta itseltään. Hän perustaa tämän laajaan käsikirjoitusvertailuun (kreikkalaiset, latinalaiset, syyrialaiset, arabialaiset ja armenialaiset variantit), tyylitutkimukseen sekä reseptiohistoriaan. Mahdolliset pienet muutokset (ehkä 2–3 sanaa) olisivat pikemminkin myöhempiä poistoja kuin lisäyksiä.

2. Uusi tulkinta sävystä 

Schmidt ehdottaa, että perinteinen ”kristillinen” tulkinta on virheellinen. Josefus ei kuvaile Jeesusta ylistävästi, vaan melko neutraalisti tai jopa hieman etäisesti. Erityisesti ilmaus ”tämä oli Kristus” on todennäköisesti alkuperäisessä muodossaan tarkoittanut ”häntä luultiin/uskottiin Kristukseksi” (vrt. Jerome: credebatur esse Christum ja syyrialainen versio).

Testimonium Flavianum kokonaisuudessaan

Seuraavassa esitän Schmidtin tutkimukseen pohjautuvan, mahdollisimman uskollisen suomennoksen Josefuksen tekstistä:

”Noihin aikoihin eli Jeesus, viisas mies, jos häntä ylipäänsä voi kutsua mieheksi. Hän oli näet ihmeellisten tekojen tekijä, opettaja ihmisille, jotka ottivat totuuden vastaan ilolla, ja hän sai seuraajikseen monia juutalaisia sekä myös monia kreikkalaisia. Tämä oli Kristus. Ja vaikka Pilatus, meidän johtavien miesten kehotuksesta, tuomitsi hänet ristiinnaulittavaksi, eivät ne, jotka alun perin rakastivat häntä, lakanneet [tekemästä niin]. Sillä hän ilmestyi heille kolmantena päivänä jälleen elävänä, kuten jumalalliset profeetat olivat ennustaneet tämän ja monia muita ihmeellisiä asioita hänestä. Ja tähän päivään asti kristittyjen heimo, joka on nimetty hänen mukaansa, ei ole kadonnut.”

3. Lähteet ja yhteydet 

Schmidt korostaa, että Josefus tunsi henkilökohtaisesti niitä johtavia juutalaisia (mukaan lukien ylipappeja), jotka olivat osallisina Jeesuksen oikeudenkäynnissä noin 60 vuotta aiemmin. Tämä antoi hänelle pääsyn luotettaviin tietoihin Jeesuksesta, hänen opetuslapsistaan ja varhaisesta kristillisestä liikkeestä.

Miksi tämä on merkittävää?

Jos Schmidt on oikeassa, Testimonium Flavianum nousee jälleen vahvaksi ei-kristilliseksi todisteeksi Jeesuksen historiallisuudesta – ei vain olemassaolosta, vaan myös siitä, että hän herätti huomiota ihmeillään ja opetuksillaan jo 1. vuosisadalla. Se ei todista ylösnousemusta tai jumaluutta, mutta vahvistaa evankeliumien peruskuvaa sosiaalisesta ja poliittisesta kontekstista.

Kirja on ladattavissa ilmaiseksi Oxford Academic -sivustolta. Kannattaa lukea itse – se on tiivis, filologisesti tarkka ja haastaa vanhan konsensuksen ilman sensaatiohakuisuutta.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)