Maahanmuutto, rikollisuus ja "asiantuntijoiden" narratiivin romahdus
Jukka Savolainen kirjoittaa Verkkouutisissa napakasti: Euroopassa käydään juuri nyt avointa maahanmuutto–rikollisuus-keskustelua, joka olisi ollut mahdotonta vielä muutama vuosi sitten. Suomessa osa "asiantuntijoista" ja median vaikuttajista jatkaa kuitenkin vanhaa mantraa: yhteyttä ei ole, tai se on ”monimutkainen” ja siksi siitä on syytä vaieta.
Savolaisen ydinpointit
- Euroopassa joukkoiskut, veitsiväkivalta, grooming-jengit ja katuryöstöt ovat tehneet maahanmuuton turvallisuusongelmista näkyviä ja kiistattomia.
- Suomessa tilastoja tulkitaan yhä siten, että maahanmuuttajien yliedustus rikoksissa selitetään sosioekonomialla, ikärakenteella tai syrjinnällä – vaikka erot ovat selvät lähtömaan, kulttuurin ja maahanmuuton tyypin mukaan.
- "Asiantuntijoiden" uskottavuus rapautuu, koska todellisuus kaduilla ja tilastoissa ei enää sovi vaaleanpunaiseen narratiiviin.
Omat lisäpointit
Tämä ei ole rasismia, vaan rehellistä matematiikkaa. Tietyt ryhmät – erityisesti Lähi-idän ja Afrikan tietyistä maista tulevat nuoret miehet – ovat rikostilastoissa moninkertaisesti yliedustettuina jopa taustatekijöiden korjauksen jälkeen. Euroopan kokeilu avoimella, valikoimattomalla humanitaarisella maahanmuutolla on tuottanut selkeitä turvallisuusongelmia: Ruotsin no-go-alueet, Saksan, Ranskan ja UK:n mellakat, Tanskan tiukempi linja sekä Suomen kasvava jengirikollisuus eivät ole sattumaa.
"Asiantuntijoiden" kriisi syntyy siitä, että he ovat vuosikausia pyrkineet epätoivoisesti lakaisemaan maton alle ongelmia, jotka kansalaiset näkevät suoraan. Kun poliisi raportoi ulkomaalaisten vankiosuuden kasvusta, karkotuksia lisätään ja rikollisuutta suoranaisesti tuodaan Suomeen, ”ei yhteyttä” -väite kuulostaa entistä ontommalta.
Kubrinin tutkimus – vaaleanpunaista narratiivia vai ”kovaa dataa”?
Yhdysvaltalainen kriminologi Charis E. Kubrin sai hiljattain Stockholm Prize in Criminology -palkinnon (kriminologian ”Nobel”) tutkimuksestaan, joka väittää maahanmuuton ja rikollisuuden välillä olevan nollakorrelaatio tai jopa suojaava vaikutus Yhdysvalloissa.
Kubrinin työ tarjoaa arvokasta dataa tietyissä Yhdysvaltain olosuhteissa, mutta Yhdysvaltain kontekstia ei voida suoraan ekstrapoloida Eurooppaan maahanmuuttotyypin, valikointimekanismien ja kulttuuristen tekijöiden radikaalin erilaisuuden vuoksi. Yhdysvalloissa maahanmuutto on ollut pitkälti työ- ja osaajavetoista sekä itsevalikoitunutta; Euroopassa vuodessta 2015 lähtien hallitsevana on ollut hallitsematon turvapaikka- ja humanitaarinen virta Lähi-idästä ja Afrikasta.
Lisäksi toisen polven rikollisuus on Euroopassa selkeä ilmiö – "kotouttaminen" epäonnistuu ja syntyy rinnakkaisyhteiskuntia. Palkinnon ajoitus juuri nyt, kun Euroopassa keskustelu on räjähtämässä käsiin, näyttää vahvasti poliittiselta signaalilta akateemisessa eliitissä. Se pyrkii vahvistamaan haluttua narratiivia juuri kun data ja katukuva vaativat realismia. Kovaa dataa on, mutta se on varovaisen valikoivasti tulkittua ja tyystin kontekstista irrotettua.
Ex cathedra -tuomio
Jos Kubrinin tutkimuksen perusteella tehdyt ekstrapolaatiot Eurooppaan edustavat kriminologian kirkkainta kärkeä, koko ala polkee vielä syvemmässä woke-suossa kuin aiemmin oletin.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue myös: Tuore meta-analyysi: Kohdennettu pelotevähentää rikollisuutta tehokkaasti

Kommentit
Lähetä kommentti