Vihreät lehtivihannekset - tässä epidemiologia ja fysiologia kohtaavat
Kiitokset Juhanille erinomaisesta vieraskirjoituksesta ”Vihreiden ehtivihannesten tärkeys terveydelle”. Ketojengi ottanee sen ilolla vastaan, mutta HC-carnivoret saattavat nyrpistellä nenäänsä. 😎
Anyways, olen blogissani välillä kritisoinut kovin sanoin muistiin perustuvaa ravitsemusepidemiologiaa – etenkin silloin, kun heikkojen korrelaatioiden perusteella tehdään kausaalisia eli syy-seuraussuhdetta koskevia väitteitä (esim. punainen liha ja diabetesriski). 😕
Tässä artikkelissa tilanne on kuitenkin toinen. Vihreiden lehtivihannesten hyödyt eivät jää pelkkiin havainnollisiin yhteyksiin, vaan niitä tukee vahvasti myös kokeellinen ja mekanistinen näyttö spesifisistä ravintoaineista ja muista yhdisteistä.
- K1-vitamiini: Vihreät ovat ylivoimainen lähde. Se karboksyloi osteokalsiinia (luuston terveys) ja matriisin Gla-proteiinia (estää verisuonten kalkkeutumista). Interventiotutkimukset tukevat näitä mekanismeja, ja kohortit näyttävät varsin johdonmukaisesti pienempää CVD- ja murtumariskiä.
- Luteiini + zeaksantiini: Kerääntyvät sekä silmiin että aivoihin. RCT-tutkimukset osoittavat hyötyjä visuaaliseen muistiin ja oppimiseen, ja AREDS2-tutkimukset tukevat silmänpohjan rappeuman hidastumista.
- Nitraatti: Muuttuu typpioksidiksi (NO), mikä parantaa endoteelitoimintaa ja laskee verenpainetta. Useat RCT:t lehtivihannes- ja punajuuri-interventioilla osoittavat akuutteja, lyhyen aikavälin verisuonihyötyjä.
- Polyfenolit/flavonoidit + kuitu + matala hiilihydraattipitoisuus: Tulehdusta hillitsevä, insuliiniherkkyyttä tukeva ja kylläisyyttä lisäävä kokonaisuus, joka sopii erinomaisesti painonhallintaan ja diabeteksen ehkäisyyn korvaamalla prosessoituja hiilihydraatteja.
Lisäksi artikkelisi mainitsee oksalaattiriskin liian runsaassa käytössä – tämä on rehellinen ja tärkeä huomio.
Päivittäinen salaatti laadukkaan oliiviöljyn kera vaikuttaa järkevältä pitkäikäisyysstrategialta.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti