Muslimikulttuuri ja seksuaalivähemmistöt Euroopassa – Berliinin tapaus pakottaa katsomaan peiliin
Berliinin Christopher Street Day -tapahtumassa suoritettua hyökkäystä – auto väkijoukkoon ja jatko veitsellä – tutkitaan islamistisena terroritekona. Epäillyn tiedetään olevan yhteyksissä islamistisiin piireihin. Tapaus ei ole sattumaa, vaan nostaa esiin syvemmän ristiriidan eurooppalaisessa monikulttuurisuudessa.
”Pelolle ei saa antaa valtaa” -tyyppiset hourailut eivät auta, vaan tarvitaan raadollisen rehellistä peiliin tuijottamista.
Kyselyt osoittavat johdonmukaisesti, että muslimitaustaiset eurooppalaiset ovat keskimäärin selvästi kielteisempiä LGBTQ+-oikeuksia kohtaan kuin kantaväestö. Vaikka liberaaleja poikkeuksia toki löytyy, konservatiivinen linja on vankka käytännössä kaikissa muslimiyhteisöissä. Tulkintani eli liene millään tavalla kiistanlainen.
Ja tästä päästäänkin paradoksiin, jota kutsun nimellä monikulttuurisuuden sateenkaariharha. Erityisesti Saksan vihreät ja laajemmin vihervasemmisto ovat olleet Pride-liikkeen kärjessä ja samaan aikaan avoimen maahanmuuton sekä muslimiyhteisöjen "liittolaisuuden" puolestapuhujia. He ovat korostaneet solidaarisuutta "marginalisoituja" kohtaan ja varoneet ”islamofobiasta” leimaa.
Tulos on kummallinen paradoksi: sama liike, joka liputtaa sateenkaarelle, on maahantuonut ja puolustanut ryhmiä, joiden keskuudessa puhdasverinen homofobisuus on olennaisella tavalla yleisempää. Sama näkyy konkreettisesti Pride-kulkueissa, joissa heilutetaan Palestiinan lippuja ja huudetaan iskulauseita "From the river to the sea". Samalla Gazassa homoseksuaalisuudesta voi saada kuolemantuomion, ja Pride-tyyppinen toiminta on tyystin mahdotonta ilman vakavaa, konkreettista uhkaa.
Monikulttuurisuuden sateenkaariharha on hyvä esimerkki siitä, miten identiteettipolitiikka sivuuttaa arvokonfliktit.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit
Lähetä kommentti