Riemannin hypoteesin todistus sai kuolettavan kolauksen?
Claude-tekoälyä hyödyntänyt matemaatikko väitti ratkaisseensa yhden matematiikan kuuluisimmista ongelmista, yli 160 vuotta vanhan Riemannin hypoteesin. Todistusformalismi oli massiivinen: noin 17 miljoonaa riviä Lean-koodia, jonka tekninen oikeellisuus oli tarkistettu formaalilla todistusjärjestelmällä.
Nyt fyysikko ja tieteenfilosofi Jenny Lorraine Nielsen on kuitenkin nostanut esiin vakavan ongelman. Hänen lähdekoodianalyysinsä mukaan todistuksessa käytetään geometrista ehtoa, joka on määritelty automaattisesti todeksi kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Toisin sanoen ohjelma voi hyväksyä geometrisen rakenteen olemassaolon ilman, että varsinaista geometrista ominaisuutta tarvitsee lainkaan osoittaa. Nielsen väittää lisäksi, että tämä näennäinen geometrinen rakenne kulkeutuu aina lopulliseen todistukseen asti.
Tärkeä pointti: Lean1 voi tarkistaa täysin virheettömästi, että koodi todistaa sille annetun väitteen annettujen määritelmien puitteissa. Se ei kuitenkaan vielä takaa, että määritelmät vastaavat sitä matemaattista sisältöä, jota niiden on tarkoitus kuvata. Formaalisti oikea todistus ei siis automaattisesti tarkoita matemaattisesti pätevää todistusta.
Minulla ei ole asiantuntemusta arvioida, onko Nielsenin kritiikki kuolinisku, mutta kyse ei ole mistään kosmeettisesta huomautuksesta. Jos hänen analyysinsä pitää paikkansa, todistuksen keskeinen matemaattinen rakenne on ainakin osittain näennäinen. Nyt tarvitaan riippumaton selvitys siitä, voidaanko ongelmallinen rakenne korjata ja pysyykö todistus sen jälkeen vielä kasassa
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
1. Lean on formaali todistusjärjestelmä, joka tarkistaa tietokoneellisesti, että matemaattisen todistuksen jokainen päättelyaskel on loogisesti pätevä.

Kommentit
Lähetä kommentti