Uutisanalyysi: Kasviproteiini ja testosteroni – neljän päivän ruokapäiväkirja ei kanna väitettä (Osa I)

 

Tuore uutinen kertoi, että Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan runsaampi eläinproteiinin saanti oli miehillä yhteydessä pienempään ja runsaampi kasviproteiinin saanti suurempaan testosteronipitoisuuteen. Erityisesti maitotuotteista saadun proteiinin yhteys pienempiin kokonaistestosteronipitoisuuksiin nostettiin esiin, ja väitöskirjatutkija Miika Wynne-Ellis totesi, ettei "ole mitään syytä korostaa liha- ja muita eläinpohjaisia proteiininlähteitä miehistä terveyttä tukevassa ruokavaliossa".

Blogini lukijat tietävät jo, ettei poikkileikkaustutkimus voi osoittaa kausaliteettia eli syy-seuraussuhdetta. Siksi tässä ei jäädä toistamaan sitä, vaan kysytään vaikeampi kysymys: kuinka luotettavasti tässä tutkimuksessa edes yhteys voidaan osoittaa? Vastaus on: hyvin heikosti.

”Altistus” on 4 päivän mittainen otos 40 vuoden takaa

Tutkimuksessa 2 546 miestä piti neljän päivän ruokapäiväkirjaa vuosina 1984–1989. Neljä päivää ei ole altistusmittari – se on otos otoksesta. Aliraportointi, satunnaisvaihtelu ja tutkijoiden tulkinta proteiinin lähteestä ovat kaikki mukana. Neljä päivää vuonna 1986 ei edusta miehen tavanomaista ruokavaliota elämän aikana, eikä sitä, mitä hän söi viikkoa aiemmin tai myöhemmin. Tästä johdetaan neljännesryhmät (kvartiilit), joiden välille koko väite rakennetaan.

Yksi verinäyte ei ole testosteronitaso

Testosteroni vaihtelee voimakkaasti vuorokaudenajan mukaan, ja yksittäinen mittaus antaa yksilöstä satunnaisen pisteen, ei hänen tasoaan. Kun sekä altistus että lopputulos ovat yksittäisiä, kohisevia snapshotteja, assosiaatio voi syntyä tai kadota pelkästä mittausvirheestä. Tätä ei voi korjata tilastollisesti jälkikäteen.

Uutinen ei kerro efektiä – lukija joutuu arvaamaan

Uutisessa ei ole yhtään lukua: ei efektikokoa, ei luottamusväliä, ei p-arvoa. Lukija saa vain suunnan ja tutkijan sanoituksen "suhteellisen pieniä". Vasta alkuperäispaprusta selviää, että ero oli 1,1 nmol/L kokonaistestosteronissa korkeimman ja matalimman kasviproteiinineljänneksen välillä. Se on tilastollisesti merkitsevä, mutta kliinisesti hyvin pieni.

Osa II:ssa tutkailemme tarkemmin hormonaalista dataa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)