Tyydyttyneet rasvat ja rasvamaksa: Metabolisen ympäristön merkitys ja väärinkäsitysten oikaisu

 

 

Metabolinen rasvamaksa on monimutkainen tila, jossa maksan rasvoittumiseen vaikuttavat paitsi ruokavalion koostumus myös kropan aineenvaihdunnallinen tila. Aiemmassa kirjoituksessani korostin, että tyydyttyneiden rasvojen vaikutus maksan terveyteen riippuu metabolisesta ympäristöstä – erityisesti insuliinitasoista ja hiilihydraattien määrästä. Vastikään Hyvä Terveys -lehdessä julkaistu artikkeli väitti, että kova eli tyydyttynyt rasva, kuten voi, kookosrasva ja punaisen lihan rasvat, jämähtää maksaan ja lisää insuliiniresistenssiä, mikä kiihdyttää maksan rasvoittumista. Tämä väite kaipaa tarkennusta, sillä tutkimusnäyttö ei tue näin yksioikoista tulkintaa. Tässä jatkokirjoituksessa kerrataan metabolisen ympäristön rooli, pureudutaan tyydyttyneiden rasvojen ja insuliiniresistenssin yhteyteen sekä selvennetään kookosöljyn ainutlaatuista roolia maksan terveydessä. Mennäänpä asiaan – ja kuten aina, faktat lyödään tiskiin ex cathedra. 😎

Metabolisen ympäristön ratkaiseva rooli

Metabolinen rasvamaksa syntyy, kun maksaan kertyy liikaa triglyseridejä (rasvan varastomuoto), usein insuliiniresistenssin seurauksena. Insuliiniresistenssi häiritsee maksan kykyä säädellä glukoosin ja rasvan aineenvaihduntaa, mikä johtaa de novo lipogeneesiin (DNL), prosessiin, jossa maksa muuntaa ylimääräisiä hiilihydraatteja – erityisesti fruktoosia – rasvoiksi. Tämä prosessi on erityisen aktiivinen korkean insuliinitason ja runsaan hiilarisaannin yhteydessä. Kuten aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, tyydyttyneet rasvahapot voivat kertyä maksaan, mutta niiden vaikutus riippuu siitä, syödäänkö ne runsashiilihydraattisen aterian osana vai vähähiilihydraattisessa kontekstissa.

Runsasrasvainen, vähähiilihydraattinen ateria, kuten pihvi ja salaatti, pitää insuliinitasot matalina, mikä hillitsee DNL:ää ja edistää rasvojen β-oksidaatiota energiaksi. Tällöin tyydyttyneet rasvat eivät juurikaan kerry maksaan, vaan niitä käytetään polttoaineena. Toisaalta runsashiilihydraattinen ateria, kuten hampurilainen sämpylällä ja ranskalaisilla, nostaa insuliinitasoja, kiihdyttää DNL:ää ja lisää triglyseridien varastoitumista maksaan. Tämä metabolinen ympäristö on avainasemassa, ja tyydyttyneiden rasvojen kategorinen demonisointi ei ota huomioon tätä kokonaisuutta.

Tyydyttyneet rasvahapot ja insuliiniresistenssi

Vuonna 2023 julkaistussa meta-analyysissä tutkittiin tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) korvaamista mono- ja monityydyttymättömillä rasvoilla (MUFA/PUFA) 30 satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (n=1586). Tulokset osoittivat, ettei SFA:n korvaaminen MUFA:lla tai PUFA:lla (≥5 % energiansaannista) vaikuttanut insuliiniherkkyyteen tai haiman beetasolujen toimintaan.

Keto- ja VHH-ruokavaliossa, jossa tyydyttyneitä rasvoja syödään runsaasti, insuliiniherkkyys voi jopa parantua, koska matalat insuliinitasot vähentävät DNL:ää ja maksan rasvapitoisuutta. Jeff Volekin ja kumppaneiden erittäin hyvin kontrolloitu tutkimus osoitti, että hiilihydraattirajoitus parantaa metabolisen oireyhtymän piirteitä – kuten triglyseridejä, HDL-kolesterolia ja LDL-partikkelien kokoa – ilman painonpudotusta, kumoten väitteen, että edut johtuisivat pelkästään laihtumisesta. Tämä tukee näkemystä, että insuliiniresistenssin ja maksan rasvoittumisen kannalta ruokavalion hiilihydraattipitoisuus on ratkaisevampaa kuin tyydyttyneet rasvat.

 

 

Kookosöljy ja MCT-rasvat

Kookosöljy on usein niputettu yhteen muiden tyydyttyneiden rasvojen, kuten voin kanssa, mutta sen koostumus ja metaboliset vaikutukset eroavat merkittävästi. Kookosöljy sisältää noin 60–65 % keskipitkäketjuisia triglyseridejä (MCT), kuten lauriinihappoa (C12:0) ja kapryylihappoa (C8:0). Toisin kuin pitkäketjuiset tyydyttyneet rasvahapot (LCFA), joita löytyy esimerkiksi voista, MCT:t imeytyvät nopeasti suolistosta ja kulkeutuvat suoraan maksaan porttilaskimon kautta. Siellä ne hapettuvat energiaksi eivätkä varastoidu helposti triglyserideinä maksaan. Kookosöljy ei siis käyttäydy metabolisesti samalla tavalla kuin muut tyydyttyneet rasvat, ja sen leimaaminen maksaa rasvoittavaksi on harhaanjohtavaa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)