Kehonrakennuksen natikkasarjojen nousu ja tuho
Tämä lyhyt nootti kytkeytyy käsillä olevaan Arska-aiheiseen kirjoitussarjaan. Kun toimin Muscular Development -lehden Senior Science Editorina, yhtenä meidän kolumnistina oli Paul ”The King” Dillett (kuvassa; melkein kaikki protason ykkösnyrkit olivat meidän tallissa). Tämä poikkeuksellisen suorasanainen palsta kantoi ”vaatimatonta” nimeä The Word – eli kun Sana tuli Lihaksi. 😁
En ole varma kirjoittiko Paul itse nämä kolumnit (käsittelin itse meidän lehtien tiedeuutisointia, en näitä pakinoita sun muita) vai oliko joku meidän haamu niiden takana, mutta nämä oli tosiaan nykypäivän standardeilla mitattuna todella törkeää puhetta, ellei jopa vihapuhetta. 😊
Anyways, IFBB:n kehonrakennuspamput olivat ruvenneet kiillottamaan kulissejaan lanseeraamalla perinteisten kisojen rinnalle natikka- ja seminatikkasarjoja (vain pieniä määriä testoa, jotta pysyy raja-arvoissa), joiden kilpailijat olivat kuin kehonrakentajan ja uimarin välimuotoja. Cool… näiden tyyppien kuvia voi tarjota jopa valtamedialle. Sen sijaan raskaansarjan pro-ukot näyttivät massakaudella usein takajaloilleen nousseilta syöttöporsailta. Ei hyvä. Ei ole asiaa Calvin Klein alusvaatemainokseen ainakaan offilla. Naamakin hirveässä pumpissa. 😄 Poliittisista syistä tähän natikkaharhailuun kiinnitettiin runsaasti huomiota alan medioissa, mutta sitten iskivät elämän realiteetit. KETÄÄN EI OIKEASTI KIINNOSTANUT NÄMÄ FEIKKIKEHONRAKENNUSSARJAT. Siis oikeasti. Ihan kuin kuiskauskilpailut – kuka kuiskaa koviten. Median suorittama tekohengitys ei kyvennyt parantamaan tilannetta.
Takaisin Dillettiin. Hän kirjoitti näistä natikkajutuista The Wordiin tämän suuntaisesti: Jos näkisin tällaisen natikkakilpailijan rannalla, taputtaisin häntä selkään hyvästä kunnosta. Mutta jos hän rupeaa kilpailemaan, sanon: Tule v-----n sieltä lavalta! Sinulla ei ole sinne mitään asiaa. Katsojat haluavat nähdä friikkejä. Tuo oli The Kingin kolumnin pääpointti. Luomukilpabodaus oli kuolleena syntynyt idea. Ja Dillettin kolmuni päättyi aina ylimieliseen toteamukseen: And that's The Word.
Vertaa vaikka mäkihyppyyn: kuka vaivautuisi menemään katsomaan lentomäen hyppyjä, jos esim. turvallisuussyistä hypyt kantaisivat 150 metriä. Ei kukaan. He haluavat Matti Nykäsen 190-metrisen helvetinloikan, vaikka se voisi tarkoittaa totaalista romahdusta ihan loppumetreillä. Mikä ihmeen "mäen kriittinen piste?". Ja Formula 1: lähtö on katsotuin, koska silloin autoja lentelee pitkin seinään. Niin ja tuli vielä Masasta mieleen: aina parempi, jos myös siviilipuolella menee kovaa.
Yleisö siis vaatii ekstremismiä, ei realismia. 😎
Anssi H. Manninen (aka (”Kant II”)

Kommentit
Lähetä kommentti