Delphi-konsensus: Tieteen vai politiikan työkalu?

 

Edellisessä kirjoituksessani Saganin standardi ja konsensusharha: Loogis-filosofinen analyysi osoitin, miten konsensuksen korostaminen vääristää tieteen luonnetta ja johtaa vaaralliseen kategoriavirheeseen. Sama harha toistuu entistä selkeämmin yhdessä nykyään suositussa menetelmässä, niin sanotussa Delphi-konsensuksessa. Kysymys kuuluu: onko Delphi-menetelmällä tuotettu ”asiantuntijakonsensus” tieteellisesti relevantti vai täysin irrelevantti? Vastaus on lyhyt ja karu: se on tieteen kannalta täysin irrelevantti.

Delphi-menetelmä kehitettiin 1950-luvulla RAND Corporationissa. Siinä valitaan joukko ”asiantuntijoita”, he vastaavat anonyymisti kyselyyn (usein numeerisia arvioita perusteluineen), tulokset kootaan, palautetaan osallistujille ja kierroksia toistetaan, kunnes hajonta pienenee ja ”konsensus” syntyy. Tavoitteena on siis supistaa mielipiteiden hajontaa ja tuottaa näennäisen yhtenäinen lausunto.

Tällä puuhastelulla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa:

- Se ei tuota yhtään uutta empiiristä havaintoa maailmasta. 

- Se ei esitä ainuttakaan falsifioitavaa hypoteesia. 

- Se ei perustu toistettaviin kokeisiin tai havaintoihin. 

- Sen voima ei ole totuusarvo, vaan tilastollinen keskiarvo mielipiteistä.

Delphi ei siis kerää evidenssiä; se silottaa jo olemassa olevia mielipiteitä. Silti sitä käytetään ahkerasti juuri siellä, missä kova data on vielä ohutta: lääketieteellisissä hoitosuosituksissa, ilmastonmuutoksen vaikutusarvioissa, riskiskenaarioissa ja monessa muussa. Kun lopputulos sitten julistetaan muodossa ”95 % asiantuntijoista on samaa mieltä”, syntyy suora konsensusharha: ikään kuin mielipiteiden määrä tai keskiarvo muuttaisi väitteen totuusarvoa.

Historiasta löytyy karu varoitus. Neuvostoliiton lysenkolaisuus oli ”täydellinen konsensus” – valtiovalta ja tiedeakatemiat takasivat sitä 100-prosenttisesti. Silti se oli täyttä hölynpölyä ja maksoi kymmenien miljoonien hengen. Delphi ei käytä vankileirejä, mutta se käyttää tilastollista ja sosiaalista painetta poikkeavien näkemysten vaimentamiseen.

Yhteenveto

- Delphi-konsensus on strukturoitu mielipidekysely, ei tiedettä. 

- Se ei kumoa eikä vahvista yhtäkään empiiristä väitettä. 

- Kun sillä korvataan puuttuvaa kovaa dataa ja sitten esitetään ”tieteellisenä totuutena”, se on epistemologinen huijaus.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)