Kun kaikki todisteet näyttävät tukevan virheellistä teoriaa

 

(Alustusta tulevaan massatasapaino vs. energiatasapaino -luentosarjaan; ks. Ennakkotietoa tulevasta massatasapainomalliin liittyvästä tiedejulkaisusta)

Oletko koskaan miettinyt, miten järkevät, koulutetut ja huolelliset henkilöt voivat uskoa tuhansia vuosia jotain, mikä on täysin väärin – ja vielä niin, että kaikki arkihavainnot ja kokeet näyttävän tukevan virheellistä teoriaa?

Tässä historian paras esimerkki.

Tapaus: Aristoteles ja kaksi palloa

Aristoteles (384–322 eaa.) väitti seuraavaa:

"Raskaampi kappale putoaa nopeammin kuin kevyempi, kun ne pudotetaan samalta korkeudelta."

Tee koe. Ota kivi ja höyhen. Pudota samaan aikaan. Kivi osuu maahan ensin. Toista sata kertaa. Aina sama tulos.

Evidenssi on 100 %:n luokkaa. Kukaan ei kiistä havaintoa. Ja silti Aristoteles oli täysin väärässä.

Miksi?

Koska kukaan ei ollut vielä keksinyt tehdä koetta tyhjiössä.

Ilmakehän puuttuessa höyhen ja vasara putoavat täsmälleen yhtä nopeasti. Apollo 15:n astronautti David Scott (kuvassa) todisti sen Kuussa vuonna 1971. Ilmanvastus oli siis se puuttuva muuttuja, jota kukaan ei ollut osannut kontrolloida 2 000 vuoteen.

Aristoteleen teoria ei missään nimessä ollut typerä. Se oli paras mahdollinen teoria siihenastisella datalla ja teknologialla. Se vain sattui olemaan virheellinen.

Miksi näin käy yhä uudestaan?

1. Havainnot ovat aina todellisia – tulkinta voi olla väärä.

2. Jos et osaa kontrolloida tai edes kuvitella ratkaisevaa muuttujaa, kaikki data vahvistaa virheellistä mallia.

3. Hyvä teoria on haavoittuvainen: se toimii täydellisesti siihen asti, kunnes joku vihdoin tekee sen kokeen, jota kukaan ei ole osannut vaatia.

Stay tuned. 😎

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)