Miksi muistiin perustuva ravitsemusepidemiologia ei tuota tietoa – lyhyt epistemiologinen analyysi

 

Tiedon klassinen määritelmä 

Platonin jäljissä filosofia piti 2400 vuotta itsestäänselvyytenä, että 

tieto = perusteltu tosi uskomus (justified true belief, JTB)

- uskot p:n 

- p on tosi 

- sinulla on perustelu uskoa p:tä 

Gettier kaataa JTB:n (1963)  

Edmund Gettier räjäytti mallin kahdella vastaesimerkillä. Tunnetuin näistä on seuraava:

Smithillä on vahvaa näyttöä siitä, että Jones saa työpaikan ja että Jonesin taskussa on kymmenen kolikkoa. Smith päättelee loogisesti: 

"Henkilö, joka saa tämän työn, pitää taskussaan kymmentä kolikkoa."

Todellisuudessa työn saakin Smith itse – ja hänellä sattuu olemaan taskussaan tasan kymmenen kolikkoa (tietämättään). 

→ Uskomus on tosi. 

→ Uskomus on täysin perusteltu. 

→ Silti Smith ei tiennyt sitä, koska uskomus oli tosi puhtaalla tuurilla. 

Johtopäätös: pelkkä JTB ei riitä tiedoksi, sillä sattuma voi pilata koko jutun.

 (Gettier EL. Is Justified True Belief Knowledge? Analysis 23.6, June 1963)

Nykyinen paras määritelmä   

Tieto on uskomus, joka on tuotettu luotettavalla kognitiivisella tai menetelmällisellä prosessilla ja joka on tosi. 

Keskeistä on luotettavuus: prosessin pitää tuottaa oikeita uskomuksia hyvin suurella todennäköisyydellä (> 95–99 % kontekstista riippuen). Jos prosessi on harhainen tai epätarkka, sillä tuotettua uskomusta – vaikka se sattuisikin olemaan tosi – ei voida kutsua tiedoksi.

Sovellus: Muistiin perustuva ravitsemusepidemiologia 

Perinteiset itse raportoidut menetelmät (FFQ, 24 h recall, ruokapäiväkirja ilman biomarkkerikalibrointia) ovat juuri tällainen epäluotettava prosessi: 

- systemaattista aliraportointia n. 20–50 %   

- sosiaalisen hyväksyttävyyden vinouma ja terveen käyttäjän vinouma 

- fysiologisesti mahdottomia arvoja isoissa osuuksissa aineistoa (esim. 600–800 kcal/vrk lihavilla) 

- korrelaatio objektiivisten biomarkkerien (DLW, virtsan typpi, kalium jne.) kanssa lähes nolla

Virhe ei ole satunnaista, vaan ennakoitavaa ja systemaattista. Jos joku tutkimustulos sattuu osumaan oikeaan, se tapahtuu tuurilla – aivan kuten Gettierin Smithin kymmenen kolikkoa. 

→ Prosessi ei ole luotettava → sillä tuotetut uskomukset eivät täytä tiedon kriteeriä, vaikka ne olisivat tosia.

Lopputulema 

Muistiin perustuva ravitsemusepidemiologia ei tuota tietoa. Se tuottaa hypoteeseja, tarinoita ja toisinaan sattumalta oikeaan osuvia väitteitä – ei enempää. 

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Ravitsemusepidemiologinen korttitalo romahti – energiansaantiarviot niin pielessä, että kymmeniä tuhansia artikkeleita kuskataan suoraan kaatopaikalle