Freud ja transferenssi – vanha käsite, uudet kokeelliset todisteet

 

Transferenssi eli tunteensiirto on yksi psykoanalyysin tunnetuimmista – ja eniten väärinymmärretyistä – käsitteistä. Se tarkoittaa, että potilas (tai kuka tahansa meistä) siirtää tiedostamatta menneisyyden tunteita, odotuksia ja käyttäytymismalleja nykyiseen ihmissuhteeseen, usein juuri terapeuttiin. Mutta miten käsite syntyi, ja mitä moderni tutkimus sanoo siitä yli 120 vuotta myöhemmin? Pureudutaan lyhyesti asiaan – ex cathedra. 😎

Freud ei keksinyt ilmiötä – hän loi siitä teorian

Ilmiö havaittiin jo Josef Breuerin potilaalla nimeltä Anna O. (Bertha Pappenheim) 1880-luvulla. Anna kehitti voimakkaita romanttisia tunteita Breueriin ja jopa kuvitteli olevansa raskaana tämän lapselle. Breuer säikähti ja lopetti terapiaistunnot.

Freud, joka kuuli tapauksen kollegaltaan, näki siinä jotain syvällisempää. Vuoden 1895 teoksessa Studies on Hysteria (yhdessä Breuerin kanssa) hän käytti termiä Übertragung (”ylikantaminen”) ensimmäisen kerran psykoanalyyttisessa merkityksessä. Aluksi Freud piti transferenssia lähinnä esteenä hoidolle – potilas ”vastusti” vapaata assosiaatiota siirtämällä lapsuuden tunteita terapeuttiin.

Vuoteen 1912 mennessä Freud oli kääntänyt kelkkansa tyystin. Kuuluisassa artikkelissaan ”The Dynamics of Transference” hän totesi, että transferenssi ei ole ongelma vaan ratkaisu: juuri siinä potilaan tiedostamattomat (”alitajuiset”) konfliktit heräävät eloon ja niitä voidaan työstää. ”Analyysi tapahtuu transferenssissa”, tiivisti Freud. Tästä lähtien transferenssin tulkinta nousi psykoanalyysin ytimeen.

Moderni tutkimus – transferenssi ei ole vain Freudin teoriointia

Nykyään transferenssi ei ole enää pelkkä psykoanalyyttinen kuriositeetti. Sitä on tutkittu empiirisesti sekä kliinisissä että laboratorio-olosuhteissa. Seuraavassa esittelen kaksi keskeisintä tutkimuslinjaa.

1. Høglendin FEST-tutkimukset – satunnaistettu kokeellinen näyttö

Norjalaispsykiatri Per Høglend johti 2000-luvun alussa sarjan harvinaisen tiukkoja satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia (RCT). Niistä tunnetuin on FEST (First Experimental Study of Transference work, 2006 ja seurannat 2008 & 2011).

- Potilaat jaettiin kahteen ryhmään lyhyessä dynaamisessa psykoterapiassa.

- Toisessa ryhmässä terapeutit tulkitsivat aktiivisesti transferenssia (potilaan tunteita ja reaktioita juuri tässä hetkessä terapeuttiin nähden).

- Toisessa ryhmässä transferenssia vältettiin.

Tulokset olivat selkeät: transferenssitulkinnat paransivat hoitotuloksia, erityisesti potilailla, joilla oli vaikeita ihmissuhdeongelmia tai heikompi kyky muodostaa turvallisia suhteita (matala objektisuhteiden laatu). Vaikutukset olivat pitkäkestoisia – jopa vuosien seurannassa. Myöhemmin sama malli toistettiin nuorille masentuneille samoilla positiivisilla tuloksilla (Ulberg ym. 2021).

Tutkimukset siis osoittivat, että transferenssin työstäminen ei ole liian syvällistä tai vaarallista – päinvastoin, se voi olla tehokkain interventio juuri niille potilaille, joilla on eniten vaikeuksia.

2. Susan Andersenin labrakokeet – transferenssi arjessa

New Yorkin yliopiston sosiaalipsykologi Susan M. Andersen on vienyt tutkimuksen laboratorioon. Hänen sosiaalikognitiivinen mallinsa osoittaa, että transferenssi ei ole vain terapian ilmiö – sitä tapahtuu jatkuvasti arkipäivän kohtaamisissa.

Koeasetelma oli yksinkertainen:

1. Osallistuja kuvailee ensin merkittävän henkilön elämässään (esim. äidin tai ex-puolison) omilla sanoillaan.

2. Laboratoriossa hän kohtaa uuden henkilön, joka muistuttaa tätä merkittävää henkilöä tietyiltä piirteiltään (kokeellinen ryhmä) tai ei muistuta (kontrolli).

3. Mitataan automaattisia reaktioita: päätelmiä, tunteita, motivaatiota ja jopa todellista käyttäytymistä vuorovaikutuksessa.

Tulokset osoittivat, että Ihmiset siirtävät tiedostamatta menneisyyden malleja nykyhetkeen – jopa silloin, kun uusi henkilö ei oikeasti ole samanlainen. Tämä johtaa itsetoteutuvaan ennusteeseen: jos odotat kritiikkiä, alat käyttäytyä puolustavasti, mikä puolestaan vahvistaa odotuksiasi. Andersenin tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet ilmiön toimivan sekä myönteisissä että kielteisissä muodoissa.

Mitä tämä tarkoittaa meille tänään?

Transferenssi ei ole vanhentunut freudilainen käsite. Se on ihmisen yleinen tapa olla suhteessa toisiin – tiedostamaton mutta mitattavissa oleva prosessi. Moderni tutkimus vahvistaa Freudin intuition: kun transferenssia tunnistetaan ja työstetään, se voi johtaa syvällisiin muutoksiin ihmissuhteissa ja itsetuntemuksessa. Samalla se muistuttaa, että emme koskaan tapaa ketään puhtaalta pöydältä – kannamme aina mukanamme menneisyytemme haamuja.

Jos siis seuraavan kerran huomaat reagoivasi johonkuhun voimakkaasti ilman selvää syytä, saatat olla transferenssin kourissa. Ja jos olet terapiassa, terapeutin kyky käsitellä tätä suhdetta voi olla yksi hoidon tehokkaimmista komponenteista.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)