Miksi sadismi täydentää pimeää triadia – ja mitä se kertoo aktivismista

 

Edellisessä postauksessani käsittelin saksalaistutkija Hannes Zacherin replikaatiotutkimusta, jossa ympäristöaktivismi kytkeytyi vahvasti pimeään triadiin (machiavellismi, narsismi, psykopatia) ja vasemmistolaisen autoritarismin piirteisiin. Nyt mieleeni nousi toinen, hieman uudempi laajennus samaan teemaan.

Jordan Petersonin kolmen vuoden takaisella YouTube-videolla persoonallisuustutkija Delroy Paulhus selittää, miksi klassinen pimeä triadi ei enää riitä. Paulhus, triadin alkuperäinen kehittäjä, on yhdessä muiden tutkijoiden kanssa laajentanut mallin pimeäksi tetradiksi lisäämällä siihen neljännen komponentin: sadismin.

Mitä sadismi tarkoittaa tässä yhteydessä?

Kyse ei ole kliinisestä sadistisesta persoonallisuushäiriöstä, vaan arkipäiväisestä sadismista. Se tarkoittaa aktiivista nautintoa toisten kärsimyksestä – fyysisestä tai henkisestä. Ei pelkkää empatian puutetta (kuten psykopatiassa), vaan positiivista iloa kun toinen nöyryytetään, kärsii tai häviää.

Peterson tiivistää sen seuraavasti:

”The sadist takes positive delight in causing pain to others.”

Tämä piirre on juuri se, mikä puuttui alkuperäisestä triadista ja miksi Paulhus ja muut tutkijat alkoivat puhua Dark Tetradista.

Miten sadismi liittyy pimeään triadiin?

Sadismi korreloi vahvasti triadin kanssa, mutta on silti erillinen tekijä:

- Vahvin yhteys psykopatiaan (korrelaatio noin 0,58)

- Seuraavaksi machiavellismiin (noin 0,43–0,46)

- Heikoin yhteys narsismiin (noin 0,23–0,27)

Se jakaa psykopatian kanssa tunteettomuutta ja aggressiota, mutta erottuu siinä, että sadisti nauttii vahingoittamisesta. Tämä tekee tetradista huomattavasti paremman ennustamaan tiettyjä käyttäytymismalleja, joita triadi yksin ei selitä yhtä hyvin. Esimerkiksi:

- Internet-trollausta ja ”lulz”-kulttuuria (nauramista toisten kärsimykselle)

- Provosoimatonta aggressiota ja väkivaltaista protestointia

- ”Oikeutettua” julmuutta – erityisesti silloin kun se naamioidaan hyvän asian (ilmaston, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon) puolustamiseksi

 

 

Miksi tämä on relevanttia aktivismille?

Kun yhdistetään Zacherin löydökset tetradiin, kuva tarkentuu entisestään. Anti-hierarkkinen aggressio ja aktivistiryhmiin liittyminen, jotka tutkimuksessa ennustivat korkeampaa narsismia ja psykopatiaa, voivat sisältää myös sadistisia elementtejä.

Esimerkiksi:

- Nautinto siitä, kun ”ilmastodenialisti” tai ”väärinajattelija” nöyryytetään somessa

- Ilo siitä, kun vastustaja menettää työnsä, maineensa tai saa vihapostia

- Väkivaltaisemmat protestit, joissa fyysinen tai henkinen kärsimys nähdään hyväksyttävänä – jopa nautittavana

Tuoreemmat Dark Tetrad -tutkimukset ovatkin osoittaneet, että erityisesti sadismi ja psykopatia ennustavat väkivaltaisempaa aktivismia ja protestointia. Triadi selittää strategisen ja itsekeskeisen osallistumisen. Sadismi selittää sen, miksi osa osallistujista nauttii toisten kärsimyksestä ”oikean asian” nimissä.

Yhteenveto

Pimeä triadi oli jo hyvä malli, mutta tetradi on parempi. Se ottaa huomioon ihmisen kyvyn nauttia toisten kärsimyksestä silloinkin, kun teko naamioidaan hyveelliseksi.

Tämä ei tarkoita, että kaikki ympäristöaktivistit olisivat sadisteja. Se tarkoittaa, että kun näemme aggressiivista, iloista ja rankaisevaa aktivismia, meidän kannattaa kysyä: onko taustalla vain narsismi tai machiavellismi – vai myös se neljäs, usein piilossa oleva komponentti?

Sadismi on se palanen, joka selittää miksi ”pimeä” käyttäytyminen voi tuntua niin nautinnolliselta juuri silloin, kun sen voi perustella moraalisesti.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)