Tulossa: Teologis-poliittinen tutkielma (Spinoza)
Kävin tapani mukaan tsekkaamassa Gaudemuksen tulevat teokset ja merkitsin ostolistalle jälleen yhden klassikon: Baruch Spinozan Teologis-poliittinen tutkielma. Kirja on yksi modernin ajattelun kulmakivistä – se puolustaa sanan- ja uskonnonvapautta, erottaa teologian filosofiasta ja kritisoi suvaitsemattomuutta. Spinoza halusi edistää rationaalista yhteiskuntaa, mutta teos herätti aikanaan valtavaa vastustusta.
Spinoza saa bannit
Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että Amsterdamin juutalaisseurakunta langetti Spinozalle cherem-kirouksen – tuon ajan ankarimman erottamisen yhteisöstä. Kirous oli poikkeuksellisen raju:
”Kirottu olkoon hän päivällä ja kirottu olkoon hän yöllä; kirottu olkoon hän maatessaan ja kirottu olkoon hän noustessaan; kirottu olkoon hän mennessään ulos ja kirottu olkoon hän tullessaan sisään.”
Se jatkui Raamatusta lainatuilla kirouksilla ja määräyksillä, joiden mukaan kukaan ei saanut olla tekemisissä hänen kanssaan, auttaa häntä tai edes olla hänen lähellään. Yhteisö syytti häntä ”kauheista harhaopeista ja teoista”.
Miksi cherem-kirous langetettiin?
Spinozan metafysiikka leikkasi juutalaisten (ja kristittyjen) persoonallisen Jumalan pois pelistä. Hänen ajattelussaan ei ole antropomorfista, ihmisen kaltaista Jumalaa, joka luo maailman vapaasta tahdosta, puhuu profeetoille, vihastuu, palkitsee tai rankaisee. Sen sijaan Spinoza esittää radikaalin substanssimonismiin perustuvan näkemyksen:
- On olemassa vain yksi substanssi (olemus), joka on ääretön, ikuinen ja välttämätön.
- Tätä substanssia Spinoza kutsuu Jumalaksi tai Luonnoksi (Deus sive Natura – Jumala eli Luonto).
- Kaikki olemassa oleva – mukaan lukien me ihmiset – on tämän yhden substanssin ilmenemismuotoja. Jumala ei ole maailmasta erillinen luoja, vaan maailma on Jumala luonteeltaan.
Tämä on panteismia (tai ainakin hyvin lähellä sitä): Jumala ei ole persoonallinen olento, vaan itse koko todellisuuden immanentti rakenne, joka toimii matemaattisen välttämättömyyden mukaisesti.
Juutalaisyhteisölle tämä Spinozan "pohja-argumentti" oli hyvin ongelmallinen. Heidän uskonnollinen identiteettinsä ja lakinsa perustuivat nimenomaan persoonalliseen Jumalaan, joka oli tehnyt liiton Israelin kanssa, antanut käskyt ja vaati tottelevaisuutta.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue myös: Josefus ja Jeesus – uutta valoa ikivanhaan kiistaan

Kommentit
Lähetä kommentti