Kvanttiselviytymisteesi: Evoluutiobiologia ja -psykologia – pragmatismin täysi voitto? (Osa I)
Edellisessä kirjoituksessa kvanttifysiikka toimi filosofisena koelaboratoriona: teoria rikkoo pahasti arkimaailmamme koherenssia, mutta toimii ylivoimaisesti. Tämä tukee pragmatistista totuuskäsitystä – totuus mitataan tuloksella, ei sisäisellä harmonialla.
Nyt ruvetaan kutomaan teesini yhteen evoluutiobiologian ja -psykologian kanssa.
Kvanttiselviytymisteesin ydin: Ihmismieli on selviytymiskone, ei totuuskone
Absoluuttiset biologiset prioriteetit ovat eloonjääminen ja lisääntyminen. Kognitio, havainto ja uskomukset ovat näiden alisteisia adaptaatioita. Kvanttimekaniikka osoittaa äärimmäisen version: teoria on käsittämätön klassiseen maailmankuvaamme nähden, mutta tuottaa teknologiaa, joka tehostaa selviytymistä jättiharppauksin. Kvanttiteknologiaa voidaan tarvittaessa tehokkaasti hyödyntää myös vastustajien eliminoinnissa. Ihmismieli ei siis ole rakennettu ymmärtämään universumia perustavalla tasolla, vaan navigoimaan siinä tehokkaasti.
Tämä on kvanttiselviytymisteesin ydin: tehokkain totuus voi olla intuitiivisesti järjenvastainen, kunhan se tuottaa biologista tai muuta käytännön menestystä.
Estetiikka: Lisääntymisen signaali
Estetiikka ei ole eloonjäämisen kannalta välttämätön, mutta se on voimakas lisääntymistyökalu. Symmetria, kauneusihanteet, meikit, taide ja musiikki toimivat (puoli)rehellisinä signaaleina terveydestä, resursseista ja geneettisestä laadusta. Ne ovat seksuaalivalinnan tuotteita – evoluution "extended phenotype".
Kauneuden ei tarvitse olla universaalia tai koherenttia platonisessa mielessä. Riittää, että se toimii parittelumarkkinoilla ja ryhmäkoheesiossa. Tässä pragmatismi voittaa: estetiikka on "outoa" mutta tehokas fitnessboosteri, aivan kuten kvanttifysiikka teknologiaan.
Seuraavassa osassa käsittelemme moraalia kvanttiselviytymisteesin viitekehyksessä.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit
Lähetä kommentti