Ekstra: Heideggerin terävä (ja kiistanalainen) Kant-luenta

 

Tämä lainaus on pakko nakata tähän väliin – liittyy siis tähän ”superanalyysiin”. Lainaus on Heideggerin teoksesta Kant und das Problem der Metaphysik (Kant & metafysiikan ongelma, s. 31). Mitä näillä metafyysisillä tähtitarhoilla on tekemistä arkielämän kanssa? Todennäköisesti ei yhtikäs mitään. Mutta katsotaan se lainaus:

”Tämän vuoksi [Kantin] Puhtaan järjen kritiikin tavoitetta ei ollenkaan käsitetä, jos se tulkitaan ’teoriaksi kokemuksesta’ tai positiivisten tieteiden teoriaksi. Sillä ei ole mitään tekemistä ’tietoteorian’ kanssa. Mikäli tietoteoreettiselle tulkinnalle voitaisiin ylipäätään antaa jokin pätevyys, pitäisi sanoa, että Puhtaan järjen kritiikki ei ole onttisen tiedon (kokemuksen) vaan ontologisen tiedon teoriaa. Mutta tämäkään käsitys, joka on jo ottanut etäisyyttä transsendentaalisen estetiikan ja analytiikan vallalla olevaan tulkintaan, ei osu olennaiseen: teoksessa tarjotaan perustelut ontologialle metaphysica generalisina, koko metafysiikan perusosana, ja saatetaan se ensimmäistä kertaa omaksi itsekseen. Transsendenssin asettaminen ongelmaksi ei johda korvaamaan metafysiikkaa ’tietoteorialla’ vaan kysymään ontologian sisäistä mahdollisuutta.”

Heideggerin tarkoittama ”tietoteoria” on se, mitä koulufilosofiassa kutsutaan myös epistemologiaksi tai tieto-opiksi (ks. esim. Johdatus tieto-oppiin). Hän torjuu jyrkästi perinteisen lukutavan, jossa Puhtaan järjen kritiikki nähdään ensisijaisesti tietoteoreettisena propedeutiikkana. Sen sijaan hän lukee teoksen yritykseksi laskea perusta metafysiikalle – tarkemmin sanottuna ontologialle metaphysica generalisina.

Tavoite osoittaa synteettisen a priori -tiedon mahdollisuus ei Heideggerin mukaan ole epistemologinen sivujuonne, vaan juuri se, missä ontologian sisäinen mahdollisuus asetetaan kysymyksenalaiseksi. Transsendenssin problematisointi ei siis johda metafysiikan korvaamiseen tietoteorialla, vaan sen syvempään perustamiseen.

Heideggerin tulkinta näyttäisi viskaavan sankollisen jääkylmää vettä niskaan koulufilosofian piirissä operoiville Kant-tutkijoille, mutta meidän ei ole pakko niellä hänen tulkintaansa koukkuineen ja vapoineen. Eräät vakavasti otettavat hemulit pitävät Heideggerin luentaa yliampuvana ja anakronistisena: Kant itse asetti kritiikin tehtäväksi juuri sen, että metafysiikka saadaan turvatuksi tietoteoreettisella puhdistuksella, ei niin, että kritiikki itse olisi jo metafysiikkaa. Heideggerin tulkinta on kuitenkin terävä ja johdonmukainen hänen oman projektinsa kannalta – ja juuri siksi se ansaitsee tulla tässä mainituksi.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Looginen silmukka: Miksi synteettisen apriori -tiedon kiistäminen todistaa sen olemassaolon