Hiilihydraattirajoitus hillitsee de novo -lipogeneesiä – uudet 6 kuukauden tulokset vahvistavat Volekin linjaa

Tuore puolen vuoden satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT) osoittaa, että kalorirajoittamaton vähähiilihydraattinen ruokavalio (≤20 E% hiilihydraatteja, runsasrasvainen) muuttaa tyypin 2 diabeetikoiden veren fosfolipidien rasvahappokoostumusta suuntaan, jota aiemmat epidemiologiset tiedot pitävät sydäntä suojaavana – vaikka tyydyttyneen rasvan saanti nousi 2,6-kertaiseksi.

Verrattuna kontrolliruokavalioon (50–60 E% hiilihydraatteja) vähähiilihydraattinen vähensi merkitsevästi kokonais-SFA:ta ja MUFA:ta sekä nosti PUFA:ta. Erityisen kiinnostavaa:

- Palmitoleiinihappo (16:1n-7), de novo -lipogeneesin (DNL) markkeri, laski 23 %.

- Dihomo-γ-linoleenihappo (20:3n-6) laski 12 %.

- Arakidonihappo (20:4n-6) nousi 9 %.

Samalla desaturaasiaktiivisuudet muuttuivat suotuisasti: SCD1 ja Δ6-desaturaasi laskivat, Δ5-desaturaasi nousi. Nämä muutokset näkyivät jo 3 kuukauden kohdalla ja säilyivät tutkimuksen loppuun asti.

Löydökset ovat suora jatkumo Hyde et al. 2019 -tutkimukselle (ja aiemmalle kirjoitukselleni Figure 5:stä): metabolinen ympäristö – erityisesti hiilihydraattisaanti – määrää, miten tyydyttyneet rasvat käyttäytyvät elimistössä. Kun de novo -lipogeneesi minimoidaan ja rasvojen hapetus tehostuu, veren SFA-tasot laskevat vaikka saanti nousee.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

SFA = tyydyttyneet rasvahapot; MUFA = kertatyydyttämättömät rasvahapot; PUFA = monityydyttämättömät rasvahapot. De novo -lipogeneesi (DNL) on prosessi, jossa elimistö valmistaa rasvahappoja (ja edelleen triglyseridejä) muista lähtöaineista, lähinnä hiilihydraateista (glukoosista), pääasiassa maksassa.

Lue myös:

Tyydyttyneet rasvat, rasvamaksa ja Volekin tutkimuksen Figure 5 – metabolisen ympäristön syväluotaus