Jason Ardayn väitöskirja: Akateemisen tyhjyyden mestarinäyte

 

Jason Arday on Cambridgen yliopiston entinen kasvatussosiologian professori – se nuorin musta professori yliopiston historiassa, joka nousi otsikoihin laajojen plagiointisyytösten ja eronsa vuoksi.

Hänen väitöskirjansa “An exploration of peer-mentoring among student teachers’ to inform reflective practice within the context of action research” on jo klassikko – muttei sillä tavalla kuin kirjoittaja itse toivoi.

Se on lähes peilikopio Paula Zwozdiak-Myersin kuusi vuotta aiemmin valmistuneesta työstä. Otsikko on lähes identtinen, kappaleet toistuvat sanasta sanaan ja jopa kirjoitusvirheet matkustavat mukana. Kun tähän lisätään lukemattomia heittomerkkivirheitä (ensimmäinen heti otsikossa), kömpelöä akateemista jargonia ja olematon omaperäinen kontribuutio, jäljelle jää teos, joka ei täytä edes alkeellisimpia vaatimuksia.

Ardayn väitöksessä jopa tutkimuskysymykset jäävät hämmästyttävän epämääräisiksi ja hajanaiseksi. Ne eivät avaudu selkeästi, eivätkä ne ohjaa analyysiä johdonmukaisesti. Lukijan on vaikea tietää, mitä työssä on ylipäätään yritetty tutkia. 

Tämä ”DEI-proffa” on konkreettinen muistutus siitä, mitä tapahtuu, kun standardit joustavat tarpeeksi.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)