PISA on käytännössä älykkyystesti – ja data ei jätä epäilystä

 

PISA-tulokset nousivat vastikään otsikoihin – ja jälleen kerran keskustelu pyörii koulutuksen, motivaation ja resurssien ympärillä. Yksi keskeinen havainto jää kuitenkin usein mainitsematta: PISA on käytännössä älykkyystesti.

Kansainvälisten oppimistestien ja psykometrisesti mitatun kansallisen älykkyyden välinen yhteys on hämmästyttävän vahva. Kun tarkastellaan ”puhtaita” ÄO-mittauksia (ei oppimistestituloksiin sekoitettuja arvioita), korrelaatio nousee reilusti yli 0,7:ään. Se tarkoittaa, että maiden väliset erot PISA-pisteissä heijastavat pitkälti samoja yleisiä kognitiivisia kykyjä, joita perinteiset älykkyystestitkin mittaavat.

Tätä ei tarvitse tulkita ideologisesti. Kyse on nomologisesta verkostosta: konstruktin validiteetti näkyy siinä, miten se käyttäytyy suhteessa muihin mittareihin. PISA korreloi vahvasti ÄO:n, muiden kognitiivisten testien ja jopa taloudellisten indikaattoreiden kanssa samalla tavalla kuin ÄO-testit itse. Tehtävät ovat vahvasti g-ladattuja¹, ja eri osa-alueiden (luku, matematiikka, luonnontieteet) väliset korrelaatiot ovat korkeita.

On kuitenkin syytä välttää yhtä sudenkuoppaa. Jos kansalliset ÄO-arviot sisältävät jo valmiiksi oppimistestituloksia, syntyy itsekorrelaation riski – mittarit mittaavat osittain samaa asiaa, ja korrelaatio paisuu keinotekoisesti. Kun tämä karsitaan pois, yhteys heikkenee hieman mutta säilyy edelleen erittäin vahvana.

Johtopäätös on selkeä: PISA ei ole “vain” koulutustaitojen mittari. Se on yksi parhaista saatavilla olevista indikaattoreista kansallisten kognitiivisten erojen kuvaamiseen. Keskustelu koulutuksen laadusta on tärkeää, mutta se ei kumoa tätä tosiasiaa.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II") 

¹ g-tekijä eli yleinen älykkyystekijä on psykometriassa kaikkien kognitiivisten kykyjen taustalla vaikuttava yhteinen komponentti. Tehtävä on g-ladattu, kun se mittaa vahvasti tätä yleistä kykyä.