Kun kaikki todisteet näyttävät tukevan virheellistä teoriaa – Osa III: Amyloidiplakki ja Alzheimer

 

Yli 30 vuotta lääketieteen kallein teoria kuului näin:

“Alzheimerin tauti johtuu aivojen amyloidiplakkien kertymisestä. Poista plakit → sairaus pysähtyy tai jopa paranee.”

Lukuisia lääkkeitä, satoja faasi-III-tutkimuksia, kymmeniä miljardeja dollareita. 

Joka ikinen iso tutkimus epäonnistui – myös ne, jotka poistivat plakkeja 70–90 %.

Data näytti raudanlujalta: 

- Kaikilla Alzheimer-potilailla on plakkeja. 

- Mitä enemmän plakkeja, sitä heikompi kognitio. 

- Transgeeniset hiiret sekoavat plakkien myötä.

Konsensus oli totaalinen.

Ja silti teoria oli väärä.

Puuttuva muuttujaketju, jota ei osattu kontrolloida ennen 2020-lukua: 

aivojen glymfaattinen puhdistuma → uni → mikrogliatulehdus → aivojen insuliiniresistenssi → amyloidikertymä → tau-patologia.

Kun tämä ketju vihdoin opittiin mittaamaan ja korjaamaan kokonaisuutena, tulos oli tyrmäävä:

- Plakit voivat olla seuraus, eivät syy. 

- Kun ketju katkaistaan (parempi uni, ketogeeninen ruokavalio, liikunta, toistuvat paastot), kognitio voi parantua merkittävästi – vaikka plakit jäisivät ennalleen tai jopa kasvaisivat. 

- Täysin terveillä vanhuksilla voi olla runsaasti amyloidiplakkeja ilman pienintäkään oiretta.

Eli taas kerran: kaikki havainnot olivat todellisia, korrelaatiot pitivät paikkansa, mutta syy-seuraussuhde oli väärinpäin – koska kokonainen kriittinen muuttujaketju oli jäänyt huomiotta.

Opi siis kysymään: 

Voiko tämä syynä pitämäni ilmiö itse asiassa olla seuraus jostain, mitä emme vielä osaa mitata? Tämä yksi kysymys on kaatanut kokonaisia tutkimushaaroja – ja tulee kaatamaan monta lisää.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Kun kaikki todisteet näyttävät tukevan virheellistä teoriaa – Osa II: Opioidikriisi