UPDATE: Looginen silmukka – betoniseinä on yhä pystyssä, mutta vastapuoli on oppinut kiertämään sen kaukaa
Alkuperäinen kirjoitus maaliskuulta 2025 löytyy täältä. Ja sitten lyhyt lisäys lähes vuoden lisäkokemuksella. 😎
Argumentti puree edelleen täydellä voimalla, kun kohde on kova, propositionaalinen empirismi tai klassinen looginen positivismi, joka lausuu suoraan ja absoluuttisesti:
”Ei ole olemassa synteettistä a priori -tietoa“ tai ”kaikki synteettiset väitteet ovat a posteriori“.
Modernissa epistemologiassa tällainen suoraviivainen kiistäminen on kuitenkin harvinaista, sillä on kehitetty kolme sujuvaa kiertotietä:
1. Naturalisoitu Quine–Putnam-linja
Väite esitetään revisioituvana parhaana hypoteesina (”toistaiseksi kaikki näyttää selittyvän empiirisesti“). Se ei väitä olevansa välttämätön a priori -totuus, joten performatiivista ristiriitaa ei synny.
2. Ayerilainen kielifilosofinen veto
”Vain empiirisesti varmennettavat synteettiset väitteet ovat mielekkäitä“ ei ole itse synteettinen väite maailmasta, vaan ehdotus kielen ja tieteen pelisäännöistä. Se ei siis edes asetu samalle tasolle Kantin kysymyksen kanssa.
3. Quietistinen tai stance-empirismi
”Minä en oleta synteettistä a priori -tietoa, eikä minun tarvitse“ ei ole propositionaalinen väite ”ei ole olemassa“, vaan epistemologinen asenne. Ja asenteeseen ei pure syytökset performatiivisesta itse-epäjohdonmukaisuudesta.
Yhteenveto
Looginen silmukka toimii yhä täsmällisesti ja armottomasti kaikkia absoluuttisia, propositionaalisia empiristejä vastaan – heitä vain ei enää juuri ole. Nykyempiristit ovat oppineet muotoilemaan kantansa niin, etteivät he enää astu suoraan miinaan. Betoniseinä seisoo, mutta vastapuoli kävelee nykyään mieluummin sen ohi kuin päin sitä.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue myös: Kausaliteetti on epätieteellinen, sanoi Purran erityisavustaja kausaaliväitettä käyttäen

Kommentit
Lähetä kommentti