Ei pelkästään hiilarit – miksi keto ja karnivori usein rauhoittavat suoliston

 

Tuore israelilaistutkimus siis ”paljasti”, että 84 % markkinoiden leivistä on korkeasti prosessoituja ja sisältää lisäaineita (”No shit, Shelock?!” -tasoinen havainto), joista yli puolet on liitetty suoliston tulehdukseen ja mikrobiston häiriintymiseen. Samalla keto- ja karnivoreyhteisöissä raportoidaan massoittain (satoja miljoonia kokemuksia) GI-oireiden (turvotus, kipu, ripuli, ummetus) selvää paranemista, kun runsasviljainen ruokavalio jätetään. 

Onko kyse pelkästään hiilihydraattien vähentämisestä? Vai onko taustalla jotain syvempää – nimittäin teollisten viljojen ja niiden lisäaineiden poistaminen? Hypoteesini: monille hyöty tulee ennen kaikkea eliminaatiosta, ei niinkään hiilarimäärästä per se. Pureudutaan lyhyesti aiheeseen.

Teollisen leivän lisäaineet (erityisesti emulgointiaineet) toimivat eräänlaisina suoliston seinämän hajottajina: ne ohentavat limakerrosta, mahdollistavat bakteerien lähemmän kontaktin epiteeliin ja aktivoivat immuunijärjestelmää. Kun nämä poistetaan – kuten karnivoressa tai tiukassa ketossa – suolisto saa taukoa kroonisesta ärsytyksestä. UPF-leivän napostelun on havaittu aiheuttavan muun muassa seuraavanlaisia probleemia:

- suoliston mikrobiston dysbioosi (hyvien bakteerien kuten Lachnospiraceae ja Ruminococcacea väheneminen)

- limakalvon läpäisevyyden kasvu (bakteerien tunkeutuminen lähemmäs epiteeliä)

- matala-asteisen tulehduksen lisääntyminen (LPS-nousu, pro-inflammatoriset sytokiinit IL-6, TNF-α)

Viljat ovat tunnetusti suurin yksittäinen ruoka-aineyliherkkyyksien lähde (gluteeni, FODMAPit, ATI-proteiinit), mutta modernissa teollisessa muodossaan lisäaineet voivat moninkertaistaa haitat.

Miksi tämä on poikkeuksellisen vakavasti otettava hypoteesi? Satoja miljoonia itse raportoituja parannuksia ei voi sivuuttaa pelkkänä "anekdoottina". Kun sama signaali toistuu maailmanlaajuisesti ja mekanismit (dysbioosi, läpäisevyys, tulehdus) ovat tunnettuja, kyse on tieteellisesti relevantista havainnosta. UPF-tutkimus onkin nyt yksi nopeimmin kasvavista aloista – ja viljat plus niiden lisäaineet ovat keskiössä IBD-riskin ja ärtyvän suolen tutkimuksessa.

Perinteinen hapanjuurileipä (vähän lisäaineita, pitkä fermentointi) eroaa radikaalisti teollisista versioista. Se on usein siedettävämpi vaihtoehto monille – ja ravitsemuksellisesti parempi erityisesti mineraalien (esim. magnesiumin) imeytyvyyden osalta, sillä pitkä fermentointi hajottaa fytaatteja tehokkaasti.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)