Toistopakko – miksi toistamme kärsimystä yhä uudelleen?

 

Freud teki urallaan monia järisyttäviä oivalluksia, mutta yksi niistä jäi pitkään hieman varjoon: toistopakko (saks. Wiederholungszwang). Se on ilmiö, jossa ihminen toistaa samoja tuskallisia, itsetuhoisia tai traumaattisia kaavoja yhä uudelleen – vaikka tietää, että se sattuu.

Tämä käsite on yksi Freudin mystisimmistä ja samalla syvällisimmistä. Jordan Peterson puhuu siitä usein, ja moni terapeutti tunnistaa ilmiön asiakkaidensa tarinoista: sama myrkyllinen parisuhde, sama itsesabotointi työssä, sama traumaattinen dynamiikka lapsuudesta aikuisuuteen.

Freudin suuri shokki vuonna 1920

Vuonna 1920 Freud julkaisi teoksen Jenseits des Lustprinzips (Mielihyväperiaatteen tuolla puolen). Hän oli siihen asti uskonut, että psyyke toimii mielihyväperiaatteen mukaan: ihminen etsii nautintoa ja välttelee kipua.

Mutta sitten hän huomasi jotain outoa.

Potilaat, jotka olivat kokeneet traumoja, eivät ainoastaan siirtäneet niitä terapiaan (transferenssi), vaan he toistivat samoja tuskallisia tilanteita elämässään. He menivät uudelleen ja uudelleen samoihin tuhoaviin suhteisiin, sabotoivat menestystään tai palasivat uudelleen samojen konfliktien äärelle – vaikka se tuottikin kärsimystä.

Freud kirjoitti:

”On olemassa ihmisiä, joiden elämässä näyttää vallitsevan pakko toistaa samaa kohtaloniskua yhä uudelleen… ikään kuin he olisivat jonkin pahan hengen vallassa.”

Tämä havainto oli Freudille niin suuri järkytys, että hän joutui tarkistamaan koko teoriaansa. Hän päätyi ehdottamaan, että psyykessä toimii toinen, vielä perustavampi voima: kuolemanvietti (Thanatos), joka vetää ihmistä takaisin epäorgaaniseen, jännitteettömään tilaan. Toistopakko oli tämän vietin ilmentymä.

Miksi toistamme kärsimystä?

Moderni tutkimus on vahvistanut, että toistopakko on todellinen ilmiö – mutta selitykset ovat kehittyneet.

Kiintymyssuhdeteoria (John Bowlby & Mary Ainsworth) antaa yhden selkeimmistä vastauksista: lapsuudessa opitut kiintymysmallit toistuvat aikuisuudessa. Jos olet oppinut, että läheisyys = hylkääminen tai kontrolli, tulet todennäköisesti valitsemaan kumppaneita ja tilanteita, joissa tämä kaava toistuu – koska se on tuttu. Tuttu on turvallisempaa kuin tuntematon, vaikka se sattuisikin.

Skeematerapia (Jeffrey Young) puolestaan puhuu varhaisista maladaptiivisista skeemoista – laajoista, varhain lapsuudessa muodostuneista tunne- ja ajattelumalleista, jotka syntyvät, kun lapsen perustarpeet eivät täyty riittävästi. Näitä skeemoja on kuvattu yksityiskohtaisesti Youngin ja työtovereiden teoksessa Skeematerapia. Vaikka kirjoittajat eivät suoraan viittaa Freudin toistopakkoon, heidän kuvaamansa skeemojen itseään vahvistavat kierrokset ovat hyvin lähellä sitä, mitä Freud tarkoitti toistopakolla. Molemmat selittävät, miksi ihminen toistaa samoja kärsimystä tuottavia kaavoja yhä uudelleen – usein tiedostamattaan ja pakonomaisesti.

Neurotiede puolestaan osoittaa, että traumaattiset kokemukset muuttavat aivojen toimintaa (erityisesti amygdalaa ja hippokampusta). Keho muistaa trauman, vaikka tietoinen mieli haluaisi unohtaa. Siksi ihminen voi tiedostamattaan hakeutua tilanteisiin, joissa trauma aktivoituu uudelleen – ikään kuin yrittäisi korjata tai hallita sitä jälkikäteen.

Petersonin näkemys

Jordan Peterson korostaa usein, että toistopakko ei ole vain patologiaa. Se on myös kutsu. Kun sama kipu toistuu, se kertoo, että jokin tärkeä asia on jäänyt käsittelemättä. Hänen mukaansa ainoa tie ulos on vapaaehtoinen kohtaaminen – ei pakeneminen, vaan tietoinen päätös katkaista sykli.

Tämä on lohdullinen ajatus: toistopakko ei ole vain kirous, vaan myös mahdollinen siunaus.

Miten tästä pääsee irti?

Hyvä uutinen on, että toistopakosta voi päästä irti. Tutkimukset osoittavat, että:

- Terapiassa (erityisesti skeema- ja traumaterapiassa) toistuvat kaavat voidaan tunnistaa ja muuttaa.

- Turvallinen ihmissuhde (terapeutti, kumppani, ystävä) voi toimia ”korjaavana kokemuksena”.

- Tietoisuus itsessään on jo iso askel – kun näet kaavan, se menettää osan voimastaan.

Lopuksi

Toistopakko on yksi Freudin epämukavimmista oivalluksista. Se kertoo, että psyyke ei toimi pelkästään mielihyväperiaatteen mukaan – meissä on voima, joka vetää meitä toistamaan jopa kärsimystä.

Mutta juuri tämän tunnistaminen on ensimmäinen askel vapauteen. Kuten Freud itsekin lopulta uskoi: tiedostaminen on jo puoli voittoa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Freud ja transferenssi – vanha käsite, uudet kokeelliset todisteet