Spinoza ja geometrinen hulluus: Kun nuori neropatti päätti piirtää koko ihmiselämän viivoilla (Osa I)
Nuori Baruch Spinoza sai 1600-luvun puolivälissä kuningasidean, joka kuulostaa edelleen järjettömältä: otetaan kaikki inhimillinen kokemus – tunteet, halut, vapaus, onni, Jumala – ja piirretään ne geometrisella tarkkuudella. Määritelmät, aksioomat, propositiot, todistukset. Koko hoito kerralla, ilman turhaa mutuilua
Jos tämä kuulostaa jo lähtökohtaisesti jumalattomien hankkeelta, syy on yksinkertainen: se oli sitä. 😎 Spinozan puhtaasta rationaalisuudesta huokuu ihmismielelle sietämätön kylmyys, joka ei ole ylhäisyyksien viileyttä, vaan ilmattoman avaruuden kylmyyttä. Spinozan logiikka on läpitunkevan raatelevaa ja tyhjiksi imevää. Tämä nuori neropatti on malliesimerkki G. K. Chestertonin mainitsemasta standardimielipuolesta, joka on menettänyt kaiken muun paitsi järkensä. Chesterson väittää, että mielipuolisuuden vahvin ja ilmeisin tunnumerkki on juuri tämä "virheetön" logiikka: mielipuolen väitteet ovat tyhjentäviä ja rationaalisesta näkökulmasta kumoamattomia. Mielipuolen järkeilyt antavat usein välittömän vaikutuksen, että tässä on nyt sanottu kaikki ja samalla jätetty kaikki sanomatta.
Anyways, Spinoza ei halunnut kirjoittaa moraaliesitettä tai hartauskirjaa. Hän halusi etiikasta matematiikan ja geometrian kaltaisen kovan tieteen. Jos ne pystyvät takuuvarmasti kuvaamaan maailman rakenteen kylmän tarkasti, miksei samalla metodilla voisi purkaa auki myös kaiken sen, mikä meissä tuntuu kaikkein subjektiivisemmalta: pelko, rakkaus, ahneus, ilo? Tulos oli Etiikka (Ethica ordine geometrico demonstrata) – kirja, joka yhä säväyttää.
Seuraavassa osassa otamme käsittelyyn pari esimerkkiä ”ihmisgeometrian” oppikirjasta.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue myös: Tulossa: Teologis-poliittinen tutkielma (Spinoza)

Kommentit
Lähetä kommentti