Lukusuositus: Masennuksen filosofia (Visala)

 

 

Tutkin tänään toistamiseen otsikossa mainittua laatuteosta, ja nousi mieleen päivän pointti: Psykiatriaa ei ole syytä kutsua lääketieteen erikoisalaksi, sillä se ei ole tiedettä, vaan pikemminkin ihmismielen insinöörityyppistä ronkkimista. Se on usein hyödyllistä insinööripuuhastelua, muttei sillä tieteen kanssa ole mitään tekemistä. Yhtäkään psykiatrian alan diagnoosia ei tueta kovalla datalla. Jos joku muuta väittää, hänen käsityksensä ”kovasta datasta” eroaa tyystin allekirjoittaneen käsityksestä – vaihtoehtoisesti kyseessä on 1) lääke- ja terveystieteiden sivistysfilisteri tai 2) THL:n lippua heiluttava terveysfariseus. Nämä leirit menevät osittain ristiin, mutta ensin mainittu viittaa lähinnä yliopistokoulutettuihin ammattilaisiin (osaavat Käypä hoito -suositukset ulkoa), kun taas terveysfariseukset ovat sekalainen seurakunta ”kokemusasiantuntijoista” terveystoimittajiin ja status quo -insinööreihin. Heille lopullinen totuus terveysjutuista tulee THL:n tai muun vastaavan suunnalta. Piste.    

Kustantajan esittelyteksti:

”Masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla, mutta se ei silti ole pelkkä mielenterveyden häiriö. Se on myös inhimillinen ja luonnollinen reaktio todellisuutemme synkkiin piirteisiin, joiden kohtaamiselta harva välttyy.

Jos masennuksen moniulotteisuudelle halutaan tehdä oikeutta, tarvitaan muutakin kuin lääketieteellistä tai psykologista tarkastelua. Masennuksen filosofia lähestyy depressiota filosofian, moraalin ja uskonnon valossa. Masennukseen kietoutuukin kysymyksiä hyvästä ja merkityksellisestä elämästä, minuuden ja tietoisuuden luonteesta sekä vastuusta ja vapaasta tahdosta.

Viisas ja rohkea teos katsoo suoraan kohti synkkyyttä mutta kieltäytyy vaipumasta epätoivoon. Se auttaa ymmärtämään psyykkisen kivun kokemuksia sekä kannustaa pohtimaan, mitä masennus ja sen hälyttävä yleistyminen viestivät elämästämme ja yhteiskunnastamme.”

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)