Lukusuositus: Toimijuus psykoterapiassa – Kehityksellinen ja vuorovaikutuksellinen näkökulma teoriassa ja käytännössä (Kurri et al.)

 

Olen aiemmin lukenut aiheeseen liittyen mm. Mikä psykoterapiassa auttaa? (Edita 2018) – ja rohkenen väittää, että psykoterapian tehon tutkiminen ”objektiivisesti” (=luonnontieteellistä tutkimusotetta jäljitellen) on käytännössä mahdotonta tai vähintäänkin äärimmäisen haastavaa. Mietippä vaikka yleistä jakoa psykoterapian tehoon (efficacy) ja vaikuttavuuteen (efficiency) – ja tämä vain yksi miljoonasta metodologisesta ongelmasta.

Teho kuvaa, miten hyvin tietty terapia toimii ihanneolosuhteissa. Tyypillisesti mitataan satunnaistetuilla kontrolloiduilla kokeilla (RCT), joissa potilaat valitaan tiukasti ja terapia on tarkasti manuaalisoitu. Vertailuryhmä: hoito kuten tavallisesti tai odotuslista. Tavoitteena on korkea sisäinen validiteetti – voidaan osoittaa syy-seuraussuhde intervention ja tulosten välillä.

Vaikuttavuus kuvaa, miten terapia toimii käytännössä arkisessa kliinisessä työssä. Täällä potilaat ovat olennaisella tavalla monimutkaisempia, terapeutit selvästi joustavampia ja konteksti (terveydenhuoltojärjestelmä jne.) vaikuttaa erittäin vahvasti. Mittaaminen on vaikeampaa, koska kontrollia on paljon vähemmän.

Molemmissa tutkimusasetelmissa on äärimmäisen vaikeaa tuottaa vakuuttavaa ja hyödyllistä tutkimusdataa. Ensin mainittu on niin kaukana reaalimaailmasta, että se muistuttaa vain kaukaisesti käytännön terapiatyöskentelyä. Jälkimmäisessä on niin paljon muuttujia, että se muistuttaa lähinnä tapausselostesarjaa.

Efficiency viittaa joskus resurssitehokkuuteen (kustannushyötysuhde), mutta psykoterapiassa jaottelu on edellä kuvatun mukainen.

Ja tähän vielä päivän pointti: psykoterapia on ihmisinsinööritiedettä, ei luonnontiedettä. Tutki sitä siis sellaisena.  

Anyways, otsikossa mainittu teos juuri ilmestynyt ja tutkailun alla. Kustantajan esittelyteksti:

”Miten psykoterapiaa ja sen vaikuttavuutta voi ymmärtää?

Kirja tuo uuden näkökulman psykoterapian muutosprosessiin. Se kuvaa, miten psykoterapiassa asiakkaiden kipeät kokemukset toimijuuden puutteista ja ongelmista tulevat - hyväksyvän ja ymmärtävän - tutkimisen kohteeksi vuoropuhelussa terapeutin kanssa.

Psykoterapiaa tarkastellaan kirjassa sosiaalisena toimintana ja vuorovaikutuksellinen ja kehityksellinen näkökulma läpivalaisee miten sanallinen ja sanaton, affektiivinen vuorovaikutus limittyvät toisiinsa tässä monivivahteisessa prosessissa.

Kirja suuntautuu ennen kaikkea psykoterapeuteille. Se kiinnostanee myös psykiatreja, psykologeja ja muita mielenterveysalan työntekijöitä ja näiden alojen opiskelijoita.

Kirjoittajat ovat psykoterapeutteja, joilla on pitkä kliinisen työn kokemus. Lisäksi he ovat toimineet psykoterapeuttien kouluttajina ja tutkineet toimijuutta psykoterapiassa yli 30 vuotta.”

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

PS. Tämä sarja jatkuu pikapuolin.