Valistuksen dialektiikka saapui – kriittisen teorian klassikko pöydällä

 

Tänään postilaatikosta kolahti 20 000 neliön Mannisresidenssiin Max Horkheimerin ja Theodor W. Adornon klassikkoteos Valistuksen dialektiikka (Dialektik der Aufklärung, 1944/1947). Kyseessä on yksi kriittisen teorian vaikutusvaltaisimmista teoksista, jossa Frankfurtin koulukunnan ajattelijat pureutuvat valistuksen omaan kääntöpuoleen: miten vapautumisen lupaava järki muuttuu uusiksi hallinnan ja myytin muodoiksi.

Ja yksi tärkeä selvennys: kriittinen teoria on täysin eri asia kuin moderni ”kriittinen rotuteoria”, joka on osa woke-kulttuuria. Sen viitekehyksessä raapustetut ”tutkielmat” ovat valtaosin täyttä tuubaa. Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria on 1900-luvun puolivälin marxilais-vaikutteinen yhteiskuntakritiikki, joka analysoi valistusta, kapitalismia, autoritaarisuutta ja kulttuuria. Kriittinen rotuteoria taas on 1970–80-luvuilta lähtenyt oikeustieteellinen ja aktivistinen suuntaus, joka keskittyy rotuun, valtasuhteisiin ja rakenteelliseen rasismiin hyvin eri tavoin. Älä sekoita näitä kahta, ok? 👏

Palaan teokseen ASAP.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)