Politikkakulma®: Kun integraation nimissä rakennetaan segregaatiota

 

Suomen integraatiokeskustelu pyörii yhä saman harhaisen oletuksen ympärillä: jos vain rahoitamme muslimiyhteisöjen identiteettiä, moskeijoita, yhdistyksiä ja nuorisohankkeita tarpeeksi, integraatio hoituu itsestään.

Opetushallitus vaatii jatkuvasti lisää resursseja segregaation torjuntaan ja yhdenvertaisuuteen. Samaan aikaan se on vuosia sallinut islamoppikirjoja, jotka tietoisesti rakentavat vahvaa ”me muslimit” -ryhmäidentiteettiä ja ohjaavat lasta tai nuorta erilliseen elämäntapaan. Kun tämä lopulta myönnetään, mitään merkittävää korjausta ei tehdä. Ristiriita on niin räikeä, että tässä liikutaan virkarikosten tuntumassa.

Sama logiikka – tai siis logiikan puute – näkyy julkisessa rahoituksessa. Helsingin kaupunki on tukenut hankkeita, joiden avoin tavoite on vahvistaa musliminuorten uskonnollista identiteettiä. Suurmoskeijahanketta perusteltiin integraatiolla. Muslimijärjestöjä rahoitetaan, koska niiden uskotaan auttavan sopeutumista. Kysymys kuuluu: miksi julkisen vallan tehtävä on vahvistaa yhtä uskonnollista ryhmäidentiteettiä, kun tavoitteen pitäisi olla yhteinen kansalaisidentiteetti?

Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo on jo pitkään todennut asian suoraan (ks. esim. Verbatim: What European Security Services Say About the Muslim Brotherhood in Europe). Muslimiveljeskunnan strategiana ei suinkaan ole sulautuminen, vaan autonomia, enklaavien rakentaminen ja pitkän aikavälin tavoite shariaan perustuvasta yhteiskunnasta. Segregaatio ei ole tässä mallissa epäonnistuminen, vaan perimmäinen tavoite.

Integraatio ei tietenkään onnistu, jos sen nimissä rahoitetaan segregaatiota. Ongelma ei ole se, että emme ole panostaneet tarpeeksi. Ongelma on se, ettemme ole leimakirveiden vuoksi uskaltaneet kysyä, kenen agendaa tällainen politiikka loppupelissä palvelee.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Kun yliopisto palkkaa länsimaisen koulutuksen vastustajan – Farah Ahmedin tapaus Cambridgessa