Uuden ajan filosofian alkusoittoa: Ristiriidan laki ja Nietzsche & Heidegger

 


Miksi tästä "itsestäänselvyydestä" vielä jauhetaan? Eikö ristiriidan laki ole päivänselvä?

Aluksi muistutetaan Aristoteleen Metafysiikasta: ristiriidan laki on kaikkien aksioomien äiti – varmin ja korkein perusta, jolle koko rationaalinen keskustelu nojaa.

Tämä johtopäätös on kristallinkirkas molemmissa käännöksissä:

”Olemuksensa mukaisesti se on lähtökohta ja hallitsee täysin kaikkia muita aksioomia.” (Markku Lehtinen, Nietzsche 1)

”Se on luonteeltaan kaikkien aksioomien prinsiippi.” (Metafysiikka).

Aristoteles jopa vihjaa, että tämän periaatteen kyseenalaistaminen osoittaa moukkamaista oppimattomuutta. 

Sitten hyppäämme suoraan Heideggerin Nietzsche 1:een (s. 494). Jos otamme annettuna ristiriidan lain "varmimpana aksioomana", seuraa loogisesti radikaali käänne: tiedon ydin on käskymäinen. Se ei kuvaa todellisuutta sellaisenaan, vaan määrää, minkä pitää olla totta.

Mitä tällä hiustenhalkomisella on tekemistä minkään kanssa? Se selviää seuraavassa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ozempic oikeustaisteluissa: Miljardien dollarien korvausvaateet vatsahalvausten ja näönmenetysten vuoksi

Valheenpaljastuksen tapaustutkimus nro 1: Jari Sillanpään anteeksipyyntö syynissä

Tummempi profiili telkien takana – miltä kohdennettu pelote näyttäisi naisiin kohdistuvassa väkivallassa?