Heideggerin ”onto-teologia” – olkiukko vai diagnoosi?
Ei ole syytä helpolla lähteä syyttämään Heideggerin tasoista ajattelijaa olkiukosta, mutta tässä yhteydessä se näyttää välttämättömältä toimenpiteeltä. 😎
Aiemmassa kirjoituksessani seurasin Heideggerin Nietzsche II -teoksen johtopäätöstä: länsimaisen metafysiikan jumalakäsityksen looginen päätepiste on puhdas kausaalisuus. Heideggerin mukaan "onto-teologinen" traditio – siirtymä causa primasta ens causansin kautta causa suihin – pakottaa tulkinnan, jossa Jumalasta tulee viime kädessä pelkkä syy-seurausfunktio. Argumentti vaikuttaa loogisesti pätevältä: jos perustaminen ei ole itsensä perustava, se johtaa äärettömään regressioon. Siis causa prima = causa sui = puhdas kausaalisuus.
Mutta sitten on kysyttävä kriittinen kysymys: Keitä tämä "onto-teologinen traditio" oikein koskee? Ketä Heidegger tässä oikein tarkoittaa?
Aristoteles? Ei. Pakanafilosofin ensimmäinen liikuttaja (primum movens) ei ole vaikuttava syy (causa efficiens) – se on lopullinen syy (causa finalis). Se liikuttaa rakkauden kohteena (movet ut desideratum), ei työntävänä voimana. Se on puhdas akti, ajattelu itseään ajattelevana – ei mekaaninen kausaaliketjun alku.
Akvinolainen? Noup. Hän ei koskaan kutsunut Jumalaa causa suiksi. Tuomaan Jumala on ipsum esse subsistens – olemisensa itse – jolla on tahto, järki ja rakkaus. Kausaalisuus on seuraus hänen olemuksestaan, ei itse olemus.
Scotus? Ei. Hänen kolmitasoinen jumalatodistuksensa nousee kausaalisuuden yläpuolelle: ensimmäinen taso (kausaalisuus) on vain lähtökohta, toinen taso osoittaa Jumalan älylliseksi ja tahtovaksi olennoksi, ja kolmas taso (modaalinen siirto) vie todistuksen perinteisen kausaalipäättelyn ulkopuolelle.
Mitä jää jäljelle? Heideggerin "onto-teologia" vaikuttaa hyvin vahvasti olkiukolta – konstruktiolta, jota vastaan hän nyrkkeilee, mutta joka ei vastaa yhtäkään tradition keskeisistä edustajista.
Saatat hyvinkin kysyä: "Mitä ihmeen merkitystä tällä on?" Katso kuvassa näkyvä takakannen lainaus, jossa vihjataan, että metafysiikasta tulee historiaa.
Jos Heideggerin ”onto-teologia” on olkiukko, mainittu suurieleinen ajatus ”metafysiikan historiaksi tulemisesta” romahtaa kasaan. 😶
Siitä lisää seuraavassa jaksossa.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue myös: Kun suomennos peittää suunnan: Wille zur Macht ja vallantahto
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti