Psykoklassikot®: Kun puku tekee superprofessorin – haloefektin pioneerit (Osa II)
Lue ensin: Psykoklassikot®: Kun puku tekee superprofessorin – haloefektin pioneerit (Osa I)
Klassikko numero kaksi: “What is beautiful is good” (1972)
Puoli vuosisataa myöhemmin Karen Dion, Ellen Berscheid ja Elaine Walster vetivät vielä suorempia linjoja. Heidän tutkimuksessaan koehenkilöt saivat valokuvia, jotka oli etukäteen luokiteltu houkutteleviksi, keskitasoisiksi tai vähemmän houkutteleviksi. Pelkän kuvan perusteella he arvioivat 27 persoonallisuuspiirrettä sekä odotuksia henkilön tulevasta elämästä (avioliitto, vanhemmuus, ura).
Tulos oli kirkas kuin Finlandia® vodka: houkuttelevampia ihmisiä pidettiin sosiaalisesti toivotumpina, onnellisempina, menestyvämpinä ja parempina kumppaneina sekä vanhempina. Ilmiö toimi sekä miehille että naisille, eikä arvioijan sukupuoli muuttanut tulosta. Tutkijat tiivistivät sen muotoon “what is beautiful is good” – mikä on kaunista, on hyvää. Simppeliä.
Nämä kaksi tutkimusta – Thorndiken sotilas- ja teollisuusarviot sekä Dionin ryhmän kauneusstereotypia – muodostavat haloefektin klassisen ytimen. Ne osoittavat, miten helposti yksi silmiinpistävä piirre tai kokonaisvaikutelma hiipii arvioihimme.
Seuraavassa osassa pureudumme siihen, miten nämä klassikot ovat kestäneet aikaa, mitä uudempi data kertoo ja missä ilmiön rajat kulkevat.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue myös: Petersonin baaritesti: Näin selvität kymmenessä minuutissa sopiiko alkoholi sinulle
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti