Selviytyminen pelkällä maksamakkaralla ja vedellä

 

Napostelin juuri myöhäisaamupalaksi maksamakkaraa ja Kotimaista-merkin kauraleipää. Eräässä oululaisessa kaupassa on ollut jo pitkän aikaa myynnissä HK:n 500 g:n herkkumaksamakkara lähes puoli-ilmaiseksi. Tuo ei ole tarjoushinta, vaan nähtävästi puhdasverinen hinnoitteluvirhe. En muista sitä tarkkaa hintaa, mutta se lähentelee pienemmän pakkauksen hintaa. Maksamakkara on ”täyttä ravintoa”.  

Hypoteettinen, mutta fysiologisesti, biokemiallisesti ja patofysiologisesti mahdollisimman realistinen skenaario.

Lähtötilanne

Kapteeni M. on suomalainen taistelulentäjä. Hänen F/A-18-koneensa ammutaan alas syrjäisellä seudulla Pohjois-Skandinavian ja Barentsinmeren välisellä tundravyöhykkeellä, lähellä metsärajaa. On myöhäinen syksy: lämpötila vaihtelee –5…+5 °C:n välillä, lunta on paikoin, mutta järvet ja joet eivät ole vielä täysin jäätyneet. Alue on karua: matalaa koivua, variksenmarjaa ja jäkäliä, mutta marjat ovat jo menneet, eläimiä näkyy harvoin, eikä metsästyskalustoa ole. Juomakelpoista vettä on runsaasti – kirkkaita puroja ja pieniä järviä. Ainoa ruoka on isosta pelastuspaketista löytynyt kassi HK:n 500 g:n maksamakkarapötköjä. Ei muuta.

Hänellä on suojavarusteet, tulentekovälineet ja perustiedot selviytymisestä. Tavoite: pysyä hengissä, kunnes pelastusryhmä saapuu paikalle.

Ensimmäiset 1–3 vuorokautta: Glykogeenin tyhjeneminen ja ketoosiin siirtyminen

Keho käyttää ensin maksan ja lihasten glykogeenivarastot (n. 300–500 g glukoosia). Kun nämä ehtyvät 24–48 tunnissa, veren glukoosi laskee ja insuliinitaso putoaa. Rasvahappojen β-oksidaatio kiihtyy, ja maksa alkaa tuottaa ketoaineita (asetoasetaattia, β-hydroksibutyraattia ja asetonia). Aivot siirtyvät käyttämään ketoaineita glukoosin sijaan.

Maksamakkarasta (n. 240 kcal/100 g, 21 g rasvaa, 11 g proteiinia, 1,4 g hiilihydraattia) saatava energia on lähes kokonaan rasvasta ja proteiinista. Proteiinin osuus on kohtuullinen, joten ureasyklin kuormitus ei ole vielä kriittinen. Suolaa tulee kuitenkin reilusti (1,8 g/100 g). Koska vettä on vapaasti saatavilla, hypernatremiaa ei synny, mutta natriumin ja veden tasapaino vaatii tietoista juomista.

Oireita: lievä heikkous, päänsärky, ärtyneisyys (”keto-flu”), lisääntynyt virtsaaminen (glykogeenin sitoman veden vapautuminen). Ulostaminen vähenee, koska kuitua ei ole lainkaan.

Viikot 1–4: Sopeutuminen ja ravinneprofiili

Keho on nyt täysin ketoosissa. Rasvan käyttö energiana on tehokasta, ja proteiini säästyy suurelta osin kudosten ylläpitoon (glukoneogeneesi tuottaa tarvittavan glukoosin aivoille, punasoluille ja munuaisytimelle). Maksamakkaran sisältämä porsaanmaksa (22 %) lyö pöytään:

- Runsaasti A-vitamiinia (retinolia) → varastot täyttyvät nopeasti.

- B12-, B2-, folaattia, rautaa, kuparia ja sinkkiä → näiden puutokset eivät ole uhka.

- Pieniä määriä C-vitamiinia (luontainen + lisätty askorbiinihappo) + nollahiilaritilanne → keripukin riski on erittäin pieni. C-vitamiinin tarve laskee, koska glukoosi ei kilpaile samoista GLUT-kuljettimista, ja ketoosissa antioksidanttijärjestelmät (glutationi, virtsahappo) tehostuvat.

Patofysiologisia huomioita:

- Suolen liike hidastuu merkittävästi (ei kuitua, vähän tilavuutta). Ummetusta voi esiintyä, mutta ei välttämättä vaarallinen, jos nesteytys on riittävä.

- Puriiiniaineenvaihdunta kiihtyy (maksa sisältää runsaasti nukleiinihappoja) → seerumin uraatti nousee. Kihti- tai munuaiskivivaara kasvaa, jos nesteytys pettää.

- Natriumkuorma on jatkuva. Munuaiset erittävät ylimäärän, mutta pitkällä aikavälillä verenpaine voi nousta.

Energia- ja massatasapaino: 400–600 g makkaraa päivässä riittää kevyeen aktiivisuuteen (n.1000–1500 kcal). Paino putoaa aluksi nopeasti (vesi + glykogeeni), sitten hitaammin rasvakudoksesta. Huom. Energia- ja massatasapaino ovat eri asia; ks. tämä.

Kuukaudet 1–3: Krooniset riskit alkavat näkyä

A-vitamiinin krooninen ylikuormitus on suurin uhka. Retinoli varastoituu maksaan ja rasvakudokseen. Kun varastot ylittävät kapasiteetin, ilmenee hypervitaminoosi A:n oireita:

- Ihon kuivuminen, kutina, hilseily

- Luukivut, nivelten arkuus (periosteaalinen reaktio)

- Mahdollisesti kohonnut aivopaine (pseudotumor cerebri) → päänsärky, näköhäiriöt

- Maksaentsyymien nousu

Samalla proteiinikuorma (jos syö yli 2 g/kg) rasittaa munuaisia. Glomerulussuodosnopeus nousee kompensatorisesti, mutta pitkällä aikavälillä voi kehittyä glomeruloskleroosia, jos neste- ja elektrolyyttitasapaino pettää.

Rasva tulee massatuotetusta porsaasta. Omega-3/omega-6-suhde on melko epäedullinen, mutta akuuttia tulehdusreaktiota ei välttämättä synny, koska tulehdusvälittäjäaineiden tuotanto on ketoosissa hillittyä.

C-vitamiini, B-vitamiinit ja useimmat kivennäisaineet riittävät. Magnesiumin ja kalsiumin saanti on rajallista, joten lievä hypomagnesemia ja luun mineralisaation heikkeneminen ovat mahdollisia kuukausien kuluessa.

3–6 kuukautta ja pidemmälle: Rajojen testaus

Jos pelastusryhmä ei ole vieläkään saapunut, tilanne muuttuu kriittisemmäksi:

- A-vitamiinitoksisuus voi edetä maksavaurioksi ja luustomuutoksiksi.

- Krooninen ummetus + mahdollinen mekaaninen suolitukos (harvinaista, mutta mahdollista).

- Elektrolyyttihäiriöt (erityisesti kalium ja magnesium), jos nesteytys ei ole optimaalista.

- Immuunijärjestelmän heikkeneminen monipuolisuuden puutteesta johtuen (ei fytokemikaaleja, rajoittunut mikrobisto).

- Lihasmassa säilyy paremmin kuin pelkällä lihaslihalla, koska energiaa tulee rasvasta, mutta sarkopenia etenee silti ajan myötä.

- Psykologinen kuormitus: ruokavalion monotonisuus, eristäytyneisyys ja epävarmuus aiheuttavat ahdistusta ja unihäiriöitä, jotka vaikuttavat kortisolitasoihin ja edelleen kataboliaan.

Teoreettisesti ihminen voi selvitä tällä yhdistelmällä (rasva + proteiini + elinravinteet + vesi) 6–12 kuukautta tai pidempäänkin, jos A-vitamiinin kertyminen ei aiheuta vakavaa maksavauriota ja jos munuaiset kestävät suola- ja proteiinikuorman. Historialliset esimerkit (inuiittien perinteinen ruokavalio, modernit carnivore-kokeilut) osoittavat, että nollahiilihydraattinen, elinlihapitoinen ruokavalio estää keripukin ja ylläpitää elintoimintoja yllättävän hyvin.

Yhteenveto fysiologisesta näkökulmasta

Maksamakkarapötköt plus puhdas vesi muodostavat yllättävän toimivan monoravinnon lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä siksi, että:

1. Energiaa tulee riittävästi rasvasta.

2. Proteiinia on tarpeeksi, mutta ei liikaa (jos annostelu on maltillista).

3. Maksa tuo mukanaan kriittisiä mikroravinteita.

4. Nollahiilihydraattitila vähentää C-vitamiinin tarvetta.

5. Veden saatavuus estää dehydraation ja elektrolyyttikriisit.

Rajoittavat tekijät ovat ennen kaikkea A-vitamiinin kertyminen, suolakuorma, kuidun puute ja pitkäaikainen mikroravinne-epätasapaino. Tämä ei ole optimaalinen ruokavalio, mutta se on fysiologisesti mahdollista – ja juuri siksi hypoteettisesti kiinnostava.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös:  

Yleishyödyllinen tietoisku: A-vitamiini vs. beetakaroteeni

Carnivore-ruokavalio, C-vitamiini & E-vitamiini: Looginen viilto kahden antioksidantin kimppuun

Insuliini, hypoglykemia ja ketoadaptaatio – miksi fysiologian esimerkki voi johtaa harhaan