Suuri pragmatistinen totuusteoria – miksi kaikki totuusteoriat ovat lopulta käskyjä selviytymiselle

 

Hyvä herrasväki, olemme edenneet pitkän matkan. Nyt on aika koota langat yhteen.

Tarkentavassa jatkonootissa osoitin, kuinka ristiriidan laki ei ole neutraali kuvaus todellisuudesta vaan normatiivinen käsky – ja kuinka koko länsimainen tieto on siten valtaa. Jos otamme ristiriidan lain ”kaikkien aksioomien aksioomana”, mainittu johtopäätös – tieto on valtaa – seuraa loogisesti.   

Klassisia totuusteorioita käsitellessäni tein selväksi, että korrespondenssi, koherenssi ja muut vakavasti otettavat ”vanhan ajan filosofian” piiriin kuuluvat totuusteoriat toimivat usein arjessa erinomaisesti – mutta ne eivät ole itsenäisiä.

Nyt esittelen suuren pragmatistisen totuusteorian. Sen ydin on yksinkertainen, mutta vaikuttaa tieto-opin kentällä kuin häivepommikone.

Suuri pragmatistinen totuusteoria on kaikkien totuusteorioiden äiti. Korrespondenssi, koherenssi ja muut ovat sille alisteisia – ne ovat välineellisiä muotoja, jotka palvelevat syvempää päämäärää. Tieto on käskyä, käsky on valtaa, ja valta palautuu lopulta selviytymiseen. Ihminen ei ole ensisijaisesti Aristoteleen animal rationale, vaan animal superstes – selviytyvä eläin. Rationaalisuus ja "totuus" ovat adaptaatioita, jotka mitataan tuloksella, ei itsenäisellä arvolla. Tämä ero on keskeinen, sillä Aristoteles näki tiedon itseisarvoisena (ns. kontemplatiivinen ihanne).

Hyvä herrasväki, tervetuloa supertotuuteen. 😎

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)